Aion nimenomaan kertoa mopoista enkä moottoripyöristä. Itse ostin ensimmäisen moponi, ranskalaisen Mobyletten, kun olin 13-vuotias. Mopo maksoi 30 markkaa ja vuosi oli 1965. Myyjä oli Ruthin Karppa, joka kehui mopon maasta taivaisiin ja minä olin hetkessä myyty mies. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin menin tapaamaan Karppaa Rantakylässä Mikkelissä ja kuinka ollakaan, juttumme lipsahtivat mopoharrastuksiimme. Sanoin hänelle, että muistatkos, kun myit minulle halvalla mopon? Joo, kyllä hän muisti ja sanoi ostaneensa Mobyletten viikkoa aikaisemmin Laitisen Kykeltä viidellä markalla. Kaveri kiskoi minulta kuusinkertaisen hinnan! Kyken isä oli hylännyt hihnavetoisen moponsa edellisenä syksynä räystään alle ja bensatankin korkkiakin oli tarvittu jonnekin muualle ja tankki oli tietysti kauttaaltaan ruosteessa, kun mopo löytyi keväällä lumikasan alta.
Käytin kaikki jäljelle jääneet rahat bensiinin ostoon. Menovesi maksoi silloin 50 penniä litra eli 7 senttiä. Kone käynnistyi, mutta alkoi paukkua ja rytistä ja sammui ensimmäiseen ylämäkeen. Bensiini alkoi irrottaa tankkiin kertynyttä ruostetta. Huuhtelin tankin useampaan kertaan tuloksetta. Sitten huomasin, että äidin fairypullo oli lähes tyhjä. Sumutin loput fairit altaaseen ja huuhtelin pullon useampaan kertaan lämpimällä vedellä ja nyt minulla oli taatusti ruosteeton bensatankki. Tosin siihen ei mahtunut kuin muutama desi bensaa, mutta hyvä näinkin. Ja niin ajelin onnellisena pitkin Lehmuskylän polkuja, joskus jopa maanteillä ranskattarellani, johon olin syvästi kiintynyt, voisi sanoa jopa rakastunut. Kerran ajossa bensaletku irtosi fairypullosta ja bensiiniä valui moottorin päälle seurauksella, että koko kapistus oli ilmiliekeissä. Ei muuta kuin hyppy mopon selästä, hiekkaa koneen päälle ja MP:n verkkatakilla tulen sammutus; ja eikun matkaan taas! Kuvassa äidin fairypullo, josta tuli oiva benstankki Mobylettiini.
Olen ehkä liikaa jo rasittanut lukijaa kertomuksella ensimmäisestä mopostani, mutta nyt kerron mopoilun ihanuuksistaThaimaassa:
1. Mopot ovat täällä 100-135 kuutioisia ja kulkevat virittämättöminä 100-140 km/h. Suomen mopot on 50cc:n nysiä, jollaisia täälläkin näkee vanhoilla mummoilla ja papparaisilla, joilta on näkö ja kuulo mennyt. Nämä varsinaiset mopot kulkevat varmaan viritettyinä kahta sataa, kun suomipojatkin virittävät puolta pienemmät moponsa aina 100 km/h:n tuntivauhtiin. Kuvassa Honda PCG, viime vuonna markkinoille tullut Hondan uusi lippulaiva.
2. Mopoilla saa ajaa1-4 henkeä kymmenen vuoden ikäisestä alkaen, maaseudulla ilman kypärää ja poliisin puuttumatta asiaan. Suomessa on ollut suurin synti mopon viritys ja ajo kaksi päällä ja vielä kortittomana. Tulevat insinöörit ja autoteknikot ovat saaneet ensimmäiset kosketuksensa poliisiin ajettuaan pakoon viritetyllä mopolla ja jääneet loukkuun poliisin piikkimattoon ajojahdin päätteeksi. Sitten kova sakko päälle ja hyvä ettei vuosi kuritushuonetta. Kun vielä poliisille tuli ehkä valehdeltua nimi ja osoite, oli seurauksena unettomia öitä pelko sydämessä, milloin poliisi saa nuorisorikollisen nimen ja osoitteen selville. Tuntuu, että Suomen suurimpia rikollisia ovat mopopojat. Ainakin poliisi panostaa heidän kiinnisaamiseen lukuisia iltayön tunteja. Arvatkaa, mistä syystä oppilaani Mikko näyttää aina kesaria nähdessään poliisin? Kuvan tytöt ovat lähteneet yhdessä "mopoilemaan".
3. Mopoissa on varaa valita. Japsit työntävät Aasian markkinoille kymmeniä eri versioita Hondista, Yamahista, Kawasakeista ja Suzukeista. On Clickkiä, Mioa, Amorea, Steppiä, Nouvoa, Snoopyä, Weawea muutamia mainitakseni. Ainut huono puoli on mopojen hinta, joka liikkuu 700 eurosta 1500 euroon. Se on thaimaalaiselle iso raha ja mopot ostetaan yli 99- prosenttisesti osamaksulla tyyliin 50 euroa kuussa neljän vuoden ajan. Ja kun sitä viittä kymppiä ei tule rahoittajan tilille parin kuukauden aikana, mopo takavarikoidaan ja myydään huutokaupassa. Itse ostin puoli vuotta käytetyn, alle 4000 km ajetun Suzukin 20 tonnilla, alle puoleen hintaan uuden hinnasta!
3. Poliisia voi ajaa karkuun rauhassa. Thaimaalaiset poliisit eivät vaivaudu takaa-ajoon. Kuvassa thaimaalainen poliisi on napannut vanhan eurooppalaisen mopopojan epäiltynä kortitta ajosta! Poliisi on nuoren paras ystävä. Mikko jäi kiinni Mäntyharjulla ja mopokortin saanti siirtyi vuodella (hups, paljastin!)
4. Vanhempi ulkomaalainen farangimies, kuten minä, olemme niin tottuneet kotimaiseen poliisikuriin, että maksamme mukisematta sakot, kun ei ole thaimaalaista mopokorttia tai olemme ajaneet muka liikennesääntöjen vastaisesti täällä Thaimaassa. Ja olemme tulleet niin vanhoiksi ja kuuliaisiksi poliisille, ettemme älyä lähteä ajamaan karkuun.Poliisi ottaa muutaman sata batia ilman kuittia taskuunsa ja jatkaa tyhmien farangien sakottamista eikä kukaan huomaa, ettei yhdelläkään alle 18-vuotiaalla thaimaalaisella mopo-pojalla tai -tytöllä ole ajokorttia (se myönnetään vasta 18-vuotiaalle). On kiva olla 10-vuotias ja ajella mopolla Thaimaassa! Kuvassa paidatonta falangia viedään rangaistavaksi jostakin ihmeellisestä liikennerikkomuksesta!
4. Bensiini maksaa euron tai jopa alle litra. No, thaikkumopoilijalle se on iso hinta ja hän ostaa usein litran tai puoli kerrallaan irtopullosta.
5. Pakollinen liikennevakuutus maksaa alle 10 euroa mopolle.
6.Mopo on täällä paitsi poikien ja tyttöjen ajopeli, myös koko perheen ajoneuvo. Usein näkee isän, äidin ja pari lasta saman mopon kyydissä Saigonin keskustan liikenneympyrässä laskin uutena vuotena 30000 mopoilijaa puolen tunnin aikana. Et ole yksin mopoinesi liikenteessä. Eläköön MOPO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti