Petanque

Thaimaassa on monia harrastusmahdollisuuksia. Alan miehet viihtyvät savuisissa baareissa, missä vähäpukeiset thaitytöt tarjoavat olutta tai thaiwhiskyä tai jopa itseään. Tosimiehet kuitenkin karttavat moisia synninpesiä ja viihtyvät mieluummin merellä, altaassa, moottoripyörän, mopon tai polkupyörän selässä tai kuntoilevat rannassa tai maastossa kuntosaleja unohtamatta. Jotkut käyvät jopa kirkossa! Golf on suosittu harrastus, mutta suhteellisen kallis jopa täällä. Tonni palaa helposti (25 euroa) päivässä. Siksi minun ja monen muun suomalaisen kaverini harrastus on petanque - tai me puhumme petankista. Joka päivä kokoonnumme budhanaukiolle Jomtienilla pelaamaan klo puoli neljä. Harrastus on halpa: pallot maksavat kymmenen euroa ja ne kestävät ainakin 100 vuotta. Tänään meitä kerääntyi pelipaikalle 9 pelaajaa. Jaoimme joukkion kolmeen ryhmään. Jokaisen ryhmän voittaja pääsi taistelemaan kullasta, muut heikommista sijoituksista.

Kuvassa Tikin tyylinäyte. Usein Tik on näyttänyt miehille taivaanmerkit ja naiset pelaavatkin samassa sarjassa miesten kanssa tasaveroisesti. Peliä ei käydä hampaat irvessä, vaan leikkimielellä ja toisten onnistumisista ja kilkkauksista osataan iloita, vaikka välillä vähän harmittaakin hyvän heiton menetys kilkkaukseen. Innokkaimpia pelaajia ovat olleet Budha, Taisto ja Kari Seapoint-mestaruuksineen eikä Ilpoakaan pidä unohtaa. Kullervo ja Mauri ovat myös innokkaita alan harrastajia. Välillä tarvitaan mittaa, sillä piste saattaa olla millimetristä kiinni. Kaikenkaikkiaan petankkipeli budhanaukiolla on mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin. Minun aikanani ei kukaan pelaaja ole tullut paikalle päissään ja tupakkamiehiäkään ei taida joukossa juuri olla ellei oteta huomioon Maurin piiputtelua erien välillä.

Thaimaalainen koira

Thaimaassa on koiria kuin Vilkkilässä kissoja! Suurin ero suomalaisiin koiriin on se, että koirat saavat olla vapaana. Emot opettavat pennuilleen liikennesäännöt ja koirat katsovat ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle ennen kuin ylittävät kadun tai maantien. Jos koira on ylittämässä tietä ja soitat äänitorvea, koira palaa kiltisti tien laitaan. Harvoin olen nähnyt täällä koiranraatoa tiellä. Kuvan kaksi koiraa olivat juuttuneet kummallisesti hännistään toisiinsa kiinni keskellä tietä Nang Rongissa!

Koirat ovat oppivaisia eläimiä ja itse kuningas on ollut suuri koirien ystävä. Päivisin koirat enimmäkseen makailevat kotiportilla tai tien laidassa, mutta öisin alkaa varsinainen koiranelämä. Silloin haetaan koirakaverit pihalle ja lähdetään koiraretkelle naapurireviirille. Siellä on vastaava koirajoukkio jo varustautunut vastaanottamaan tunkeilijat ja pian on koiratappelu valmis! Usein olen yöllä herännyt koiratappeluun ja mieleni olisi tehnyt mennä väliin pitkän koivuhalon kanssa ja antaa molemmille osapuolille isän kädestä. Mutta siinä olisi ollut vaara, että koirat olisivat liittoutuneet keskenään ja tyhmä falangi olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Aamulla sitten näkee tappeluissa haavoittuneita koiria, joilla on jalka tai joku muu paikka verillä ja musti on muutaman päivän poissa ryöstäjämuonavahvuudesta ja nuolee pihassaan haavojaan.

Kuvan Renttu-niminen koira asustelee Walking-streetillä ja on ottanut oppia paikan ihmisiltä. Kuka kertoisi Rentulle, että viinanjuonti ja tupakanpoltto ei ole sopivaa koiralle eikä ihmiselle!

 Suuret suomalaiset Mauri ja Jorma ovat koiraihmisiä, vaikkei Maurilla omaa koiraa olekaan. Hän vie kananluut ja muut sopivat koiranruuat pihan koirille. Mauri tuntee kaikki oman reviirinsä koirat ja palkitsee ne, kun koirat palaavat ryöstöretkiltään naapurireviiriltä. Jorman Lang-koiralle tehtiin kastraatio perinteiseen thaimaalaiseen tapaan kiristämällä naru pallien ympärille viikoksi ja sittenhän kulkuset putosivat pois pelistä ja koirasta tuli lauhkea kuin lammas. Kuvassa kaverukset eivät ajattele koiria vaan tulevaa sukellusretkeä Golan-saaren edustalle, missä kristallinkirkas merivesi houkuttaa tutkimaan ihmeellistä merenalaista maailmaa.

 Jorma ja palliton Lang, joka on yhtä lauhkea kuin isäntänsä nykyään. Thaimaalaiset koirat ovat viisaita, mutta ymmärtävät vain thai-kieltä. Jorma on yrittänyt opettaa Langille suomea toistaiseksi laihoin tuloksin.

Pattaya Suomi-seura

Suomalaisilla on oma kerhonsa Pattayan Jomtienilla. Löysin seuran jo ensimmäisen käyntini yhteydessä ja pikkuhiljaa seuran toiminnot alkavat tulla tutuiksi. Seura on monelle suomalaiselle henkireikä ja tukipaikka, minne on mukava tulla käymään, rupattelemaan ja tapaamaan tuttuja - ja tuntemattomia. Seura järjestää monenlaista ohjelmaa ja koulutusta mm. kieli- ja atk-kursseja sekä golf-, keilailu- ja petankkitoimintaa sekä terveydenhoitoon liittyvää ohjausta ja tukea. Lisäksi viikkoisin on tietyt toistuvat tapahtumat: maanantaina makkaraa, keskiviikkona keittoa ja lauantaina lättyjä. Tänään oli lättypäivä ja iltapäivällä olivat tilat täynnä, laskin noin 60 henkeä samaan aikaan. Luulen, että tänään seuralla kävi yli 100 henkeä! Oli siinä letunpaistajilla hommaa kerrakseen, kun lämpötilakin oli yli 30 astetta!

Pattaya-seuralla on myös kirjasto, jota monet suomalaiset käyttävät ahkerasti. Seuran jäsenmaksu on 400 batia eli noin kympin. Seuran johtokunta ja puheenjohtaja Risto tekevät arvokasta työtä luodessaan mahdollisuuden suomalaisille lomailijoille yhdessäoloon ja virkistäytymiseen. Yksi aktiiveista on kaikkien tuntema Savu-Seppo, josta kerron myöhemmin lisää!

 Kuva seuran sisätiloista, etualalla kaverini Tapio, joka on lähdössä jouluksi kotiinsa Kainuuseen. Alakuvassa makoisia lettuja, joista kuitenkin olen joutunut kieltäytymään pumpuin takia. Joskin vesi kielellä ja kuolaten...

Beachvolley

Täällä Pattajan Jompparilla meren rannassa on oiva hiekkakenttä, 50 metriä pitkä ja 20 leveä. Siinä on järjestetty monenmoista kisaa ja tapahtumaa. Nyt on menossa beachvolley-kisat, jotka kestävät reilun viikon. Kuukausi sitten oli beachvölley-jalkapalloa ja aiemmin käsipallokisat. Kävin eilen katsomassa näitä junioritason kisoja, pelaajat ovat 17-18-vuotiaita.

Kentällä on kiva pelata, ja jos olisin A-nuori, ilmoittautuisin kisaan. Jäisin varman parini kanssa viimeiseksi, niin kovalta taso vaikuttaa. Itse pelasin aikoinaan lentopalloa 15-vuotiaasta lähtien ja vielä viime vuonna olin Mäntyharjun mestaruuden voittaneessa joukkueessa (Löysät Pojat). Mikään sarjajyrä en koskaan ollut, mutta joukon jatkona olin vitossarjassa sekä Orimattilassa että Karttulassa. Suoritin erotuomarikortinkin ja olin alasarjoissa tuomarina noin kymmenen vuoden ajan.

Yläkuvassa tytöt ovat tauolla. Alakuvan pojista en tiedä, ovatko tyttöjä vai poikia, sillä he ovat leidipoikia. Mutta tosi taitavia pelimiehiä (tai pelinaisia)! Huhu kertoo, että jotkut menevät leikkaukseen ja lääkärisetä leikkaa pippelin pois, nips, ja poraa reiän ja siinä on tyttö valmis. Sit hormoonia naamaan pari kuukautta, niin ääni kirkastuu ja kuukautiset tuloo. Johannes, niinkös se menee?

Kisat jatkuvat edelleen, mutta alkusarjan otteluita ei viitsi kaikkia seurata. Siksi pulahdin virvoittavaan meriveteen tuomarien ja pelaajien vanavedessä pelin ratkettua leidipoikien eduksi.

Kawasaki Ninja ja muut ajopelini Pattayalla

Honda Phantomin kyyti oli vakaata ja matka edistyi, mutta hitaasti. Kaikki ajoneuvot pyrkivät edelle traktoreita ja telaketjukaivueita lukuunottamatta. No ei nyt ihan. Sillä oli mukava ajella 80 - 90 km/h, mutta kovempi vauhti ei ollut enää niin hauskaa. Koneessahan on kuutioita 200 ja yksimukisessa vehkeessä riitti kyllä vääntöä, muttei kiihtyvyyttä ja vauhdin hurmaa, mitä nuori mies kaipaa. No ei muuta kuin virkeämpää peliä etsimään. Ongelmana oli, että Phantom jää käsiin eikä siitä hyvitetä oikein mitään. Mutta sitten löytyi mies nimeltä Aatu, joka oli tullut jo vanhaksi ja suostui vaihtamaan sopivalla välirahalla pyöränsä, Kawasaki Ninjan, omaani. Ei muuta kuin kauppaa hieromaan ja välirahoja sopimaan ja koeajolle!

Pitkien neuvottelujen ja koeajojen jälkeen päädyimme vaihtokauppaan ja molempia osapuolia tyydyttävään välrahaan ja vanha mp-kauppias Hiko hoiti puolestamme pyörien vaihtoon liittyneen paperisodan. Osto- ja myyntiluvat (itse asiassa kotipaikkatodistukset) hankimme yhdessä kaupungin virastotalolta eli immigreissonista 200 batin hintaan. Pian huomasin, että Ninja ei oikein soveltunut vilkkaaseen kaupunkiliikenteeseen ja kävin huutamassa huutokaupasta tämän vuoden mallia olevan 125 cc:n moposkootterin Suzuki Stepin. Mopolla oli ajettu vain 3600 km eli se oli uudenkarhea peli. Ninja on papereissa viime vuoden mallia, mutta todellisuudessa se on mallia 2001.

Jouduin huollattamaan Ninjaa ennen reissuun lähtöä. Ostin siihen uuden akun, kaasarit avattiin ja puhdistettiin, eteen uusittiin jarrupalat ja taakse ne on tilauksessa. Tarkoitus on joululahjaksi maalauttaa pyörä punaiseksi. Se nyt ei ole Ninjan perinteinen väri, mutta käynee värivaihtoehdoksi?

Suzuki on osoittautunut oivaksi ajopeliksi Pattayalla. Se kulkee helposti toista sataa mittarin mukaan ja on erittäin helppo ja kevyt käsitellä. Laitatin eteen pienen ostoskorin ja siinä on helppo kuljettaa kotiin pienet eväsostokset. Korissa on kuljetettu myös mm. ranta-alustaa, lierilakkia ja varamukanokkia juomapullojen lisäksi. Moposkoottereita on saatavilla joka valmistajalta useita malleja: on Honda Clickkiä jaWawea, Yamaha Mioa ja Nouvoa ja Suzuki Lovea ja Hajatea muutamia yleisimpiä mainitakseni. Uusien pyörien hinnat pyörivät tonnin molemmin puolin euroissa.