Petanque

Thaimaassa on monia harrastusmahdollisuuksia. Alan miehet viihtyvät savuisissa baareissa, missä vähäpukeiset thaitytöt tarjoavat olutta tai thaiwhiskyä tai jopa itseään. Tosimiehet kuitenkin karttavat moisia synninpesiä ja viihtyvät mieluummin merellä, altaassa, moottoripyörän, mopon tai polkupyörän selässä tai kuntoilevat rannassa tai maastossa kuntosaleja unohtamatta. Jotkut käyvät jopa kirkossa! Golf on suosittu harrastus, mutta suhteellisen kallis jopa täällä. Tonni palaa helposti (25 euroa) päivässä. Siksi minun ja monen muun suomalaisen kaverini harrastus on petanque - tai me puhumme petankista. Joka päivä kokoonnumme budhanaukiolle Jomtienilla pelaamaan klo puoli neljä. Harrastus on halpa: pallot maksavat kymmenen euroa ja ne kestävät ainakin 100 vuotta. Tänään meitä kerääntyi pelipaikalle 9 pelaajaa. Jaoimme joukkion kolmeen ryhmään. Jokaisen ryhmän voittaja pääsi taistelemaan kullasta, muut heikommista sijoituksista.

Kuvassa Tikin tyylinäyte. Usein Tik on näyttänyt miehille taivaanmerkit ja naiset pelaavatkin samassa sarjassa miesten kanssa tasaveroisesti. Peliä ei käydä hampaat irvessä, vaan leikkimielellä ja toisten onnistumisista ja kilkkauksista osataan iloita, vaikka välillä vähän harmittaakin hyvän heiton menetys kilkkaukseen. Innokkaimpia pelaajia ovat olleet Budha, Taisto ja Kari Seapoint-mestaruuksineen eikä Ilpoakaan pidä unohtaa. Kullervo ja Mauri ovat myös innokkaita alan harrastajia. Välillä tarvitaan mittaa, sillä piste saattaa olla millimetristä kiinni. Kaikenkaikkiaan petankkipeli budhanaukiolla on mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin. Minun aikanani ei kukaan pelaaja ole tullut paikalle päissään ja tupakkamiehiäkään ei taida joukossa juuri olla ellei oteta huomioon Maurin piiputtelua erien välillä.