Petanque

Thaimaassa on monia harrastusmahdollisuuksia. Alan miehet viihtyvät savuisissa baareissa, missä vähäpukeiset thaitytöt tarjoavat olutta tai thaiwhiskyä tai jopa itseään. Tosimiehet kuitenkin karttavat moisia synninpesiä ja viihtyvät mieluummin merellä, altaassa, moottoripyörän, mopon tai polkupyörän selässä tai kuntoilevat rannassa tai maastossa kuntosaleja unohtamatta. Jotkut käyvät jopa kirkossa! Golf on suosittu harrastus, mutta suhteellisen kallis jopa täällä. Tonni palaa helposti (25 euroa) päivässä. Siksi minun ja monen muun suomalaisen kaverini harrastus on petanque - tai me puhumme petankista. Joka päivä kokoonnumme budhanaukiolle Jomtienilla pelaamaan klo puoli neljä. Harrastus on halpa: pallot maksavat kymmenen euroa ja ne kestävät ainakin 100 vuotta. Tänään meitä kerääntyi pelipaikalle 9 pelaajaa. Jaoimme joukkion kolmeen ryhmään. Jokaisen ryhmän voittaja pääsi taistelemaan kullasta, muut heikommista sijoituksista.

Kuvassa Tikin tyylinäyte. Usein Tik on näyttänyt miehille taivaanmerkit ja naiset pelaavatkin samassa sarjassa miesten kanssa tasaveroisesti. Peliä ei käydä hampaat irvessä, vaan leikkimielellä ja toisten onnistumisista ja kilkkauksista osataan iloita, vaikka välillä vähän harmittaakin hyvän heiton menetys kilkkaukseen. Innokkaimpia pelaajia ovat olleet Budha, Taisto ja Kari Seapoint-mestaruuksineen eikä Ilpoakaan pidä unohtaa. Kullervo ja Mauri ovat myös innokkaita alan harrastajia. Välillä tarvitaan mittaa, sillä piste saattaa olla millimetristä kiinni. Kaikenkaikkiaan petankkipeli budhanaukiolla on mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin. Minun aikanani ei kukaan pelaaja ole tullut paikalle päissään ja tupakkamiehiäkään ei taida joukossa juuri olla ellei oteta huomioon Maurin piiputtelua erien välillä.

Thaimaalainen koira

Thaimaassa on koiria kuin Vilkkilässä kissoja! Suurin ero suomalaisiin koiriin on se, että koirat saavat olla vapaana. Emot opettavat pennuilleen liikennesäännöt ja koirat katsovat ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle ennen kuin ylittävät kadun tai maantien. Jos koira on ylittämässä tietä ja soitat äänitorvea, koira palaa kiltisti tien laitaan. Harvoin olen nähnyt täällä koiranraatoa tiellä. Kuvan kaksi koiraa olivat juuttuneet kummallisesti hännistään toisiinsa kiinni keskellä tietä Nang Rongissa!

Koirat ovat oppivaisia eläimiä ja itse kuningas on ollut suuri koirien ystävä. Päivisin koirat enimmäkseen makailevat kotiportilla tai tien laidassa, mutta öisin alkaa varsinainen koiranelämä. Silloin haetaan koirakaverit pihalle ja lähdetään koiraretkelle naapurireviirille. Siellä on vastaava koirajoukkio jo varustautunut vastaanottamaan tunkeilijat ja pian on koiratappelu valmis! Usein olen yöllä herännyt koiratappeluun ja mieleni olisi tehnyt mennä väliin pitkän koivuhalon kanssa ja antaa molemmille osapuolille isän kädestä. Mutta siinä olisi ollut vaara, että koirat olisivat liittoutuneet keskenään ja tyhmä falangi olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Aamulla sitten näkee tappeluissa haavoittuneita koiria, joilla on jalka tai joku muu paikka verillä ja musti on muutaman päivän poissa ryöstäjämuonavahvuudesta ja nuolee pihassaan haavojaan.

Kuvan Renttu-niminen koira asustelee Walking-streetillä ja on ottanut oppia paikan ihmisiltä. Kuka kertoisi Rentulle, että viinanjuonti ja tupakanpoltto ei ole sopivaa koiralle eikä ihmiselle!

 Suuret suomalaiset Mauri ja Jorma ovat koiraihmisiä, vaikkei Maurilla omaa koiraa olekaan. Hän vie kananluut ja muut sopivat koiranruuat pihan koirille. Mauri tuntee kaikki oman reviirinsä koirat ja palkitsee ne, kun koirat palaavat ryöstöretkiltään naapurireviiriltä. Jorman Lang-koiralle tehtiin kastraatio perinteiseen thaimaalaiseen tapaan kiristämällä naru pallien ympärille viikoksi ja sittenhän kulkuset putosivat pois pelistä ja koirasta tuli lauhkea kuin lammas. Kuvassa kaverukset eivät ajattele koiria vaan tulevaa sukellusretkeä Golan-saaren edustalle, missä kristallinkirkas merivesi houkuttaa tutkimaan ihmeellistä merenalaista maailmaa.

 Jorma ja palliton Lang, joka on yhtä lauhkea kuin isäntänsä nykyään. Thaimaalaiset koirat ovat viisaita, mutta ymmärtävät vain thai-kieltä. Jorma on yrittänyt opettaa Langille suomea toistaiseksi laihoin tuloksin.

Pattaya Suomi-seura

Suomalaisilla on oma kerhonsa Pattayan Jomtienilla. Löysin seuran jo ensimmäisen käyntini yhteydessä ja pikkuhiljaa seuran toiminnot alkavat tulla tutuiksi. Seura on monelle suomalaiselle henkireikä ja tukipaikka, minne on mukava tulla käymään, rupattelemaan ja tapaamaan tuttuja - ja tuntemattomia. Seura järjestää monenlaista ohjelmaa ja koulutusta mm. kieli- ja atk-kursseja sekä golf-, keilailu- ja petankkitoimintaa sekä terveydenhoitoon liittyvää ohjausta ja tukea. Lisäksi viikkoisin on tietyt toistuvat tapahtumat: maanantaina makkaraa, keskiviikkona keittoa ja lauantaina lättyjä. Tänään oli lättypäivä ja iltapäivällä olivat tilat täynnä, laskin noin 60 henkeä samaan aikaan. Luulen, että tänään seuralla kävi yli 100 henkeä! Oli siinä letunpaistajilla hommaa kerrakseen, kun lämpötilakin oli yli 30 astetta!

Pattaya-seuralla on myös kirjasto, jota monet suomalaiset käyttävät ahkerasti. Seuran jäsenmaksu on 400 batia eli noin kympin. Seuran johtokunta ja puheenjohtaja Risto tekevät arvokasta työtä luodessaan mahdollisuuden suomalaisille lomailijoille yhdessäoloon ja virkistäytymiseen. Yksi aktiiveista on kaikkien tuntema Savu-Seppo, josta kerron myöhemmin lisää!

 Kuva seuran sisätiloista, etualalla kaverini Tapio, joka on lähdössä jouluksi kotiinsa Kainuuseen. Alakuvassa makoisia lettuja, joista kuitenkin olen joutunut kieltäytymään pumpuin takia. Joskin vesi kielellä ja kuolaten...

Beachvolley

Täällä Pattajan Jompparilla meren rannassa on oiva hiekkakenttä, 50 metriä pitkä ja 20 leveä. Siinä on järjestetty monenmoista kisaa ja tapahtumaa. Nyt on menossa beachvolley-kisat, jotka kestävät reilun viikon. Kuukausi sitten oli beachvölley-jalkapalloa ja aiemmin käsipallokisat. Kävin eilen katsomassa näitä junioritason kisoja, pelaajat ovat 17-18-vuotiaita.

Kentällä on kiva pelata, ja jos olisin A-nuori, ilmoittautuisin kisaan. Jäisin varman parini kanssa viimeiseksi, niin kovalta taso vaikuttaa. Itse pelasin aikoinaan lentopalloa 15-vuotiaasta lähtien ja vielä viime vuonna olin Mäntyharjun mestaruuden voittaneessa joukkueessa (Löysät Pojat). Mikään sarjajyrä en koskaan ollut, mutta joukon jatkona olin vitossarjassa sekä Orimattilassa että Karttulassa. Suoritin erotuomarikortinkin ja olin alasarjoissa tuomarina noin kymmenen vuoden ajan.

Yläkuvassa tytöt ovat tauolla. Alakuvan pojista en tiedä, ovatko tyttöjä vai poikia, sillä he ovat leidipoikia. Mutta tosi taitavia pelimiehiä (tai pelinaisia)! Huhu kertoo, että jotkut menevät leikkaukseen ja lääkärisetä leikkaa pippelin pois, nips, ja poraa reiän ja siinä on tyttö valmis. Sit hormoonia naamaan pari kuukautta, niin ääni kirkastuu ja kuukautiset tuloo. Johannes, niinkös se menee?

Kisat jatkuvat edelleen, mutta alkusarjan otteluita ei viitsi kaikkia seurata. Siksi pulahdin virvoittavaan meriveteen tuomarien ja pelaajien vanavedessä pelin ratkettua leidipoikien eduksi.

Kawasaki Ninja ja muut ajopelini Pattayalla

Honda Phantomin kyyti oli vakaata ja matka edistyi, mutta hitaasti. Kaikki ajoneuvot pyrkivät edelle traktoreita ja telaketjukaivueita lukuunottamatta. No ei nyt ihan. Sillä oli mukava ajella 80 - 90 km/h, mutta kovempi vauhti ei ollut enää niin hauskaa. Koneessahan on kuutioita 200 ja yksimukisessa vehkeessä riitti kyllä vääntöä, muttei kiihtyvyyttä ja vauhdin hurmaa, mitä nuori mies kaipaa. No ei muuta kuin virkeämpää peliä etsimään. Ongelmana oli, että Phantom jää käsiin eikä siitä hyvitetä oikein mitään. Mutta sitten löytyi mies nimeltä Aatu, joka oli tullut jo vanhaksi ja suostui vaihtamaan sopivalla välirahalla pyöränsä, Kawasaki Ninjan, omaani. Ei muuta kuin kauppaa hieromaan ja välirahoja sopimaan ja koeajolle!

Pitkien neuvottelujen ja koeajojen jälkeen päädyimme vaihtokauppaan ja molempia osapuolia tyydyttävään välrahaan ja vanha mp-kauppias Hiko hoiti puolestamme pyörien vaihtoon liittyneen paperisodan. Osto- ja myyntiluvat (itse asiassa kotipaikkatodistukset) hankimme yhdessä kaupungin virastotalolta eli immigreissonista 200 batin hintaan. Pian huomasin, että Ninja ei oikein soveltunut vilkkaaseen kaupunkiliikenteeseen ja kävin huutamassa huutokaupasta tämän vuoden mallia olevan 125 cc:n moposkootterin Suzuki Stepin. Mopolla oli ajettu vain 3600 km eli se oli uudenkarhea peli. Ninja on papereissa viime vuoden mallia, mutta todellisuudessa se on mallia 2001.

Jouduin huollattamaan Ninjaa ennen reissuun lähtöä. Ostin siihen uuden akun, kaasarit avattiin ja puhdistettiin, eteen uusittiin jarrupalat ja taakse ne on tilauksessa. Tarkoitus on joululahjaksi maalauttaa pyörä punaiseksi. Se nyt ei ole Ninjan perinteinen väri, mutta käynee värivaihtoehdoksi?

Suzuki on osoittautunut oivaksi ajopeliksi Pattayalla. Se kulkee helposti toista sataa mittarin mukaan ja on erittäin helppo ja kevyt käsitellä. Laitatin eteen pienen ostoskorin ja siinä on helppo kuljettaa kotiin pienet eväsostokset. Korissa on kuljetettu myös mm. ranta-alustaa, lierilakkia ja varamukanokkia juomapullojen lisäksi. Moposkoottereita on saatavilla joka valmistajalta useita malleja: on Honda Clickkiä jaWawea, Yamaha Mioa ja Nouvoa ja Suzuki Lovea ja Hajatea muutamia yleisimpiä mainitakseni. Uusien pyörien hinnat pyörivät tonnin molemmin puolin euroissa.

Sunnuntai 10.10.10 klo 10.10.10

Voihan nenä. Kirjoittelin eilen sunnuntaina pitkät tekstit ja talletit ne lukijakuntani tietoon; ja kuinka ollakaan, eihän siellä ollut mitään tapahtumia. Yritän nyt, maanantaina 11.10. muistella eilistä päivää. Mutta nyt kerron hyvin lyhytsanaisesti ja ytimekkäästi!
Nimittäin aamulla puoli kuusi olimme jo Nang Rongin torilla tankkaamassa vatsoihimme kahvia, teetä ja patankoa, Ekin herkkua. Siitä hyppäsimme pyöriemme selkään Jukan johdolla (71v), Eki seuraavana (66v) ja minä (58v) hännänhuippuna kuten Eero Aleksis Kiven seitsemässä veljeksessä. Matkan suunta oli Pattaya ja asuntomme siellä, tosin Jukka lähti vain kyläilyreissulle luoksemme. Halki Thaimaan porhalsivat pojat, parhaassa leikki-iässä, halki Thaimaan vehmaiden riisipeltojen, nummien ja vuoristoseutujen. Matkalla laulelin suomalaisia lauluja kypäräni äärettömään tyhjyyteen ja mielikappaleeni oli "Sotilaspoika", "Mun isän oli sotamies ja nuori kauniskin, jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin..." Me etenimme sotaisessa jonossa hepoinamme japsiraudat, mutta siihen meidän sotaisuutemme loppuikin. Ja niin loppui kaksiviikkoinen seikkailumme Isanissa, kilometrejä mittariin kertyi vajaat kaksi tuhatta ja matkalta jäi paljon kerrottavaa jälkipolville, lapsille ja lastenlapsille.
Kodin alkaessa häämöttää horisontissa laulu vaihtui "The Green Green Grass of Homeksi Lasse Mårtensonin suomeksi laulamana  "... on ihmeen hyvä kotiin tulla taas..." 

Pejantai 08.10. ja lauantai 09.10.2010, Nang Rong

Tänään oli aika jatkaa matkaa eteen päin - tällä kertaa suuntaamme edelleen lounaaseen, Buriramiin ja siellä pikkukaupunkiin nimeltä Nang Rong. Jukka liittyi Phantomillaan seuraamme teiden risteyksessä 45 km:n päässä. Ja niinpä julma ikääntynyt viikinkiryhmä ratsasti pikku bensaponeillaan halki riisipeltojen ja pikkukylien kohti kaukana siintävää määränpäätä. Matkaa kertyi reilut pari sataa kilsaa ja mikäs oli ajellessa pitkin kohtuullisen hyviä asfalttipäällysteisiä teitä lämpimässä auringonpaisteessa, varsinkin kun kotosuomeen luvataan jo ensilumia. Vesipuhvelit pärskyttelivät vettä lammikoissa ja puhisivat silmät pullistuneina pitkin tienvartta. Koirat makoilivat laiskoina pihoissa ja tienvarsilla ja tuskin avasivat toista silmäänsä vaikka vaaleat pohjolan miehet päristelivät ohitse.

Kiersimme yhdessä Nang Rongin keskustan lahella sijaitsevaa
betonista kävelylenkkiä. Vieressä kulki oma tie pyöräilijöille

Saavuimme Nang Rongiin puolelta päivin, otimme huoneet ja kävimme suihkussa ja kävelimme keskustaan tutustumaan kaupunkiin. Vatsakin alkoi murahdella pahaenteisesti vaatien täytettä ja niinpä suunnistimme pikkuravintolaan toivoen saavamme sopivaa hiukopalaa pientä rahallista korvausta vastaan!

Hiukopalaa löytyi ihan asialliseen eläkeystävälliseen hintaan ja lusikka ja haarukka apuvälineinä toimitimme annoksemme kilpaa murahteleviin vatsoihimme. Ekille maistuu erityisesti kaikluak, kuumaan veteen heitetty kananmuna, johon sekoitetaan sopivat mausteet ja lusikoidaan suuhun (kuva). Tämän päälle aamulla kahvi ja kymmenen patokoota ja avot, päivä on lähtenyt onnistuneesti käyntiin!

Kävelyreissulla nappasin vielä kuvan houkuttelevasta lihatarjonnasta!

Jäimme vielä toiseksi päiväksi Nang Rongiin, tähän miellyttävään pikkukaupunkiin. Pesin moottoripyöräni ja suuntasin kaupungin ulkopuolelle poikien jäädessä kylää kiertämään. Puolisen tuntia ajettuani saavuin Krokrak-nimiseen pikkukylään, jossa oli koulun kentällä jalkapalloturnaus miehille ja lentopallopeli naisille. Lapsille oli järjestetty oheistoimintana pomppulinnaa. Kentällä oli myös tarjoilua, muutamalla patilla sai ostaa thaimaalaista lettua, grillattua kanapalaa ja jääpaloilla höystettyä mehua ja limpparia. Kiihkeää jalkapallo-ottelua selosti koko ajan kaksi selostajaa ja katsojiakin riitti kentän laidalle. Ja kaikilla oli niin ihmeen mukavaa.

Pelaajat hiljentyivät kuuntelemaan Maamme-laulua ennen pelin alkua. Myös kaikkien pelaajien nimet mainittiin ja kaikille taputettiin vuorollaan. Itse peli oli mielestäni jotain viitosdivaritason ja puulaakitason välimaastoa. Mutta yritystä riitti molemmilla joukkueilla riittävästi. Jos kaikkien pelaajien pelissä käyttämä matka olisi laskettu yhteen, olisi varmaan päästy Bangkokiin ja takaisin!

Tuomarille ja pelaajille maistui jäävesi tauolla ja pelin jälkeen. Mummot seurasivat silmä tarkkana poikiensa ja lastenlastensa edesottamuksia pelissä. Samalla kulkivat eteen päin viimeiset kylän uutiset ja juorut! Me miehet keräännyimme sakeana parvena naisten lentopallokentän laitamille ja kannustimme kotijoukkuetta uhkeisiin suorituksiin...

Tapasin kentän laidalla thaimaalaisen naisen, jonka kanssa juttelin muutaman sanan. Hän kertoi minulle rakentaneensa omin käsin ilman velkarahaa kaksikerroksisen talon kylän länsilaidalle. Epäilin hiukan 35-vuotiaan naisen rakennusmiehen taitoja ja halusin lähteä moista savimajaa katsomaan!

Alakerrassa on hyvää tilaa huonekaluille - tai lasten temmeltää!

Rakentajatyttö Krokrakista Non Suwanista

Toden totta, tytöllä on kykyjä rakentaa!

Lupasin naiselle oitis jäädä tilalle kotivävyksi, vastineeksi lupasin levittää mullat papan vanhalla Zetorilla ja kylvää nurmikonsiemenet. Tyttö lupasi vakavasti harkita asiaa syntymäpäiväänsä asti. Serkku-Raija pyysi minua kertomaan thaimaalaisista naisista ja tässä nyt oli pieni pyyntöä sivuava kertomus aiheesta. Ideapankissani on kyllä runsaasti aiheita thaimaalaisista naimakaupoista ulkomaalaisten ja suomipoikienkin kanssa ja mikäli aihe kiinnostaa laajempaa lukijakuntaa, voin käsitellä asiaa lähiaikoina. Itse asiassa minua on pyydetty mukaan ystäväni Tapion naimakaupan kunniaksi järjestettävälle pienimuotoiselle juhla-aterialle Pattayalle ensi viikolla!

Torstai 07.10.2010, torikierros

Aamulla varhain kaverini Eki koputteli huoneeni oveen ja pyysi aamulenkille. Ajattelimme etsiä paikallisen tuoretorin ja silmäillä myynnissä olevaa tavaraa ja mahdollisesti tehdä ostoksia. Toripaikka löytyikin kulman takaa. Siellä oli jo tavaton kuhina ja tavaraa oli tarjolla jokaiseen tarpeeseen. Mutta yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, katsellaan siis kuvia Yasothon torilta!

Sammakot ovat täällä suosittu ruoka-aines. Koto-Suomessa en voinut kuvitellakaan syöväni sammakkoa, mutta sammakko on ihan jeees! Niitäkin on tarjolla aamutorilla, jos vaikka äidin tekee mieli syöttää sammakoita ukkokullalle lounaalla!

Aamumarkkinoilla riitti väkeä vauvasta vaariin, kuvassa pikkupoika oli päässyt mummon mopon kyydissä toriostoksille. Usein mopon päällä liikkuu koko perhe, torilta lähti liikkeelle Yamaha-mopolla isä, äiti ja kaksi lasta, isän edessä oli kolmivuotias poika ja äidillä oli sylissään puolivuotia tyttö. Välillä näkee äidin sylissä mopon päällä muutaman viikon ikäisiä vauvojakin. Luulen, että kotisuomessa saattaisi poliisi puuttua asiaan...


Tässä Eki tekee patonkoo-kauppaa. Iso pussillinen lämpimiä leivonnaisia maksoi 10 batia. Eki on sitä mieltä, etteivät ne lihota, kun ne painavatkin niin vähän. Kauppias on iloinen, kun falangi tekee kauppaa hänen kanssaan. Yleensäkin thait ovat hyvin välittömiä ja nauravaisia ja täällä maalla ulkomaalainen huomataan.Thimalaiset ottavat mielellään kontaktia ja kun osaa puhua vähän kieltä, innostus on suuri.


Torilla on myynnissä myös riisiä säkkikaupalla. Me suomalaiset olemme tottuneet perunaan ja tuntuu, että riisi ei pidä nälkää. Välillä minullekin tulee mieleen, että saisipa uusia perunoita ja silliä ja vielä puahtosuoloja. No niitä ei saa kuin Kangasniemellä... Eipä silti, kyllä täällä perunaa löytyy ja silliäkin kuulemma, kun oaa oikeasta paikasta etsiä. Riisiä maustetaan erilaisilla kastikkeilla ja chilillä, niin että pystytukkani nousee aterialla entistä enemmän pystyyn...

Lihaa myydään paljon torilla. Lämpötila on jo lähes 30 astetta, mutta pöydillä on tavaraa tarjolla reilusti. Kaikki tuntemani thaimaalaiset syövät runsaasti lihaa, täällä ei vegetaristeja eikä vegaaneja tunneta. Ruokaan laitetaan reilusti chiliä, mikä edistää ruuan säilymistä ja falangin irvistelyä ruokapöydässä. Chili polttaa suuta, kieltä ja kitalakea kuin hitsiliekki, jäävesikannu on varattava lähelle ruokailun alkaessa!

Kanaa syödään eri muodoissa ja siitä käytetään ruuaksi kaikki muu paitsi höyhenet. Suolet tosin syötetään koiralle. Aluksi minun oli vaikea imeskellä kanan varpaita, mutta kaikkeen tottuu! Kanat ovat täällä vapaana, mutta ihme kyllä osaavat nekin varoa autoja ja mopoja enkä ole vielä nähnyt yhtään tielle liiskaantunutta kanaa!

Kala kuuluu myös olennaisena osana ruokapöytään ja sitä laitetaan monin eri tavoin, mutta savustettua kalaa en ole täällä saanut. Ruoka jätetään illalla ruokailun jälkeen pöydälle, peitetään vaan ilmavalla korilla, eikä sitä laiteta jääkaappiin. Outoa, mutta eipähän tarvitse kattaa aamulla pöytää, kun herättyä alkaa hiukoa ja kaipaa murua rintaan.

Thaimaalainen munakuski. Itse voisin kyllä kuljettaa oheisella sivuvaunupyörällä tiiliä, mutten viittäkymmentä kiloa munia. Munia käytetään täällä paljon ja munaa saakin täällä monessa muodossa. Eilen sitä oli sekoitettu riisin joukkoon ja aamulla Eki joi munatotin. Sitä saa myös kokonaisena paistettuna, pannulla paistettuna toispuoleisesti tai molemmin puolin, keitossa, ihan vaan miten asiakas haluaa, eikä mistään kolesteroleista ole tietoakaan, eihän niitä täällä olekaan.

Kaiken kaikkiaan thaimaalainen ruokakulttuuri on tutustumisen arvoinen, itse tiedän siitä vielä varsin vähän. Olen kyllä syönyt heinäsirkkoja, koppakuoriaisia ja etanoita, mutta esim. käärmettä ja koiraa en ole vielä päässyt maistamaan. Mutta maassa maan tavalla, pyrin välttämään länsimaista roskaruokaa, hotdoggeja ja ranskalaisia ym ja syön ennakkoluulottomasti mitä thaimaalainen keittiö minulle tarjoaa.

Iltatorilla oli tarjona heinäsirkkaa, mistä oli aiemmin puhetta. Tässä narskuttelen heinäsirkkaa tuulen suojaan. Oikeastaan se ei ollut mikään heinäsirkka vaan hepokatti, jollaisia pikkupoikana metsästin niityllä talomme takana Lehmuskylässä. Silloin en voinut aavistaa, että 50 vuotta myöhemmin pistelen niitä poskeeni jossakin Thaimaassa...

Tässä on hepokatti poikineen poikittain, ei maantiellä, vaan Yasathon iltatorilla. Viljelijät kasvattavat niitä ja myyvät kilokaupalla myyjille, jotka paistavat ne pannuillaan öljyssä rapsakkaiksi ja myyvät ne meille kulinaristeille.

Makkarasta ei ole aiemmin ollut puhetta, mutta siitäkin on tarjontaa torilla. Eki osti iltatorilla pitkän banaanin lehtien sisällä kypsytetyn makkaran 10 batilla ja kehui makkaran maukkaita makuvivahteita rasvan ja kuolan valuessa vuolaana virtana suupielistä. Oli taivaallisen hyvää taimaalaista kotimakkaraa, se oli melkein herkkua, ehkä tehty lehmän utareista, totesi Eki jälkeen päin.

THAIMAAN KUNINGASKUNTA

Sadepilvet olivat häipyneet yön aikana Mukhadanista Mekong-joen yli itään ja aamu valkeni kirkkaana. Niinpä pakkasimme vähäiset matkatavaramme pyöriemme perälaukkuihin ja suunnistimme kohti uusia seikkailuja - suunnaksi valitsimme lounaan ja Yasothon-nimisen kaupungin reilun sadan kilometrin päässä. Ajelimme iloisella mielellä hyvässä säässä Thaimaan kuningaskunnassa. Maa on pinta-alaltaan puolta suurenpi kuin Suomi ja asukkaita on 66 miljoonaa, joita 60 % työskentelee maatalouden piirissä.

Täällä Isanissa, Koillisthaimaassa, viljellään runsaasti riisiä,
saadaan jopa 3 satoa vuodessa

Täällä tosiaan on kuningas, itse asiassa hän on hallinnut maataan kauan, sillä hänet kruunattiin kuninkaaksi v. 1950. Kuningas on nimeltään Bhumbol Adulyade, hän onkin pisimpään maataan hallinnut elossa oleva monarkki maailmassa. Kuningas nauttii erittäin suurta arvovaltaa. Nimellisesti maassa pitää valtaa pääministeri ja kaksikamarinen parlamentti edustajainhuoneineen ja senaatteineen, mutta arvovallallaan kuningas on usein käyttänyt moraalista arvovaltaansa ratkaistessaan poliittisia kriisejä. Kuninkaan ja kuningashuoneen kuvia on ympäri maata, usein ne ovat varsin kookkaita ja näyttäviä ja kehystetty kultamaalilla. Kukaan ei arvostele kuningasta eikä häpäise hänen kuviaan, sillä siitä tulee vankilatuomio.

Minä ja kuningas Bhumpol

Kuninkaan terveys on viime aikoina huonontunut ja kansa pelkää hänen kuolemaansa. Myös länsimaalaiset täällä vakinaisesti asuvat turistit eli falangit pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Kaverini Mauri, joka asuu täällä vakinaisesti, kertoi saaneensa Suomen suurlähetystöltä kirjalliset ohjeet kuinka toimia, jos maa ajautuu kaaokseen. Mutta minä en Ekin kanssa kanna huolta huomisesta, me väännämme tupen nurin Honda-moottoripyörissämme ja annamme Thaimaan kuningaskunnan tuulien hyväillä miehekkäitä olemuksiamme ja kiidämme kohti uusia seikkailuja.

Tästä otuksesta voisi tehdä iltapalaa?

Paistettuna varmaan yhtä hyvää kuin Puulaveden neulamuikku?

THAIMAAN BATH

Tänään tiistaiaamuna huomasin, että rahani ovat taas lopussa! Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Taskussani oli kyllä muutama kolikko bateja, Thaimaan rahaa. Mutta rahani olivat lopussa ainoastaan taskustani, tililläni Thaimaan K-pankissa eli Kasikorn-pankissa on kyllä rahaa tällä erää jotain 25000 batia. Suuntasin siis askeleeni tutulle vihreälle K-pankin automaatille ja nostin omalta tililtäni rahaa. Se on helppoa. Millainen summa tuo mainittu 25000 batia on? Se on noin 600 euroa. Kun tavallinen maatyöläinen saa palkkaa 150 batia päivässä, se vastaa noin puolen vuoden palkkatuloja. Mutta silloin on oltava joka päivä työssä, myös lauantait ja sunnuntait. Yleisiä vapaapäiviä ovat kuninkaan syntymäpäivät ja muutamat uskonnolliset juhlapäivät. Mutta silloinkaan ei tavallinen työläinen saa palkkaa.

Kaikissa thaimaan seteleissä on kunkun kuva. Tässä 100 batin seteli

Batin kurssi vaihtelee kuten valuuttakurssit yleensä. Viime keväänä euro sukelsi 20 % ja bati säilytti arvonsa. Viime talvena sain sadalla eurolla jopa 5000 batia, nyt vain 4000, harmi. Mutta eläminen on silti aika halpaa, jos ei etsi luksusta. Hotellista maksan 6-10 eur/yö, ateria vedellä alle euron, linja-automatka 10 tuntia 10 €, Toyota-lava-auto isolla kopilla (isot tilat viidelle) dieselkoneella 12-15000€. Mutta maataloutta ei ilmeisesti tueta kuten Suomessa ja maito maksaa 1,5 €/l ja juusto 10 €/kg muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kävin pari tuntia sitten yksityisessä hammaslääkärissä paikkauttamassa hampaani ja lasku oli 15 euron luokkaa, kallis vai halpa, en osaa sanoa...

Paritalon suunnittelua mukdahanilaisen hotellimme edessä

Suunnittelin Ekin kanssa paritaloa Thaimaahan, sen hinta-arvio on noin 600 tuhatta batia. Taloon tulee tilaa kahteen tasoon molemmille noin 100 neliötä, ala-kertaan saunattilat, pukuhuone-kuntosali ja runsaasti varastotilaa autolle, moottoripyörille ja tuktukille. Pihalle tulee 20 metrin uima-allas ja grillikatos. Yläkertaan tulee molemmille olohuone, keittiö ja pari makuuhuonetta. Lisäksi taloon tulee suuri parveketila ja molemmille 2 wc:tä, ala- ja yläkertaan. Talo rakennetaan harkoista, auringonpuolelle tulee kaksinkertainen muuraus ilmarakoineen ja yläpohjaan 5 sentin styrox-eriste. Lattiamateriaalina käytämme thaimaalaiseen tapaan isoa laattaa. Taloon asennetaan varmuuden vuoksi elektroninen hälytyslaitteisto videokameroineen. Talon ympärille rakennetaan thaimaalaiseen tapaan muuri, joten kotimme on linnamme. Pihaan istutamme banaani-, sitruuna- ja muita hedelmäpuita ja -pensaita. Palkkaamme taloon puutarhurin, joka huolehtii myös uima-altaan puhtaanapidosta, kokin (tilapäinen) ja auton/tuktukinkuljettajan. Aiomme myös hankkia molemmille lentolaitteen, joka kiinnitetään selkään. Se on thaimaalainen keksintö ja tänään sitä esiteltiin aamutv:ssä. Sillä on kätevä piipahtaa ruuhka-aikaan kaupassa tai tehdä pikku kyläreissuja muiden suomalaisten eläkeläisten asunnoissa!

Tällaisella sivuvaunumopolla olisi kiva kuljettaa tiiliä paritaloon!

Maanantai 04.10.2010

Ajelimme lauantaina Kucina Raista ensin Sakon Nakoniin, missä ihailimme kaupungin liepeellä olevaa suurta järveä. Se aivan kuhisi kalaa, olisipa nyt ollut virveli, ehkä mieluummin haavi ja kalaa olisi noussut kilokaupalla. Nostimme kuitenkin pian kytkintä, sillä päätimme karauttaa rautahevosillamme Mekongin rannalla sijaitsevaan Nakon Phanomiin. Täällä olemme nyt viettäneet pari päivää, ihailleet isoa jokea ja katselleet iltavalaistuksessa kylpevää Laosia Mekongin toisella puolella, käyneet syömässä ja ladanneet niin puhelimien, miniläppärin kuin omiakin akkuja.

Terassilta näkyy Mekong-joki ja Laos

Eilen seurasimme tv:stä Jarkko Niemisen taistelua tuulimyllyjä vastaan Bangkokin WTA-turnauksessa ja jakelimme kilvan hyviä neuvoja kuinka nujertaa espanjalainen vastustaja - mutta turhaan. Olenhan sentään pelannut tennistä jo ennen Jarkon syntymää ja voittanut Karttulan tennismestaruuden, kun Jarkko imeskeli tuttia!

Jälleen on aikaa luistattaa kytkintä ja painaa kaasua, suuntana??? Sitä ennen tankkasin pyörän, kulutus 2.9 l/100 km ja kun polttoaineen hinta on puolet suomen hinnasta, maksaa ajaminen neljänneksen siitä mitä Suomessa, noin 2 euroa/100 km! Se sopii eläkeläisen kukkarolle.

No suuntana oli Mukahadan, 105 km etelään Nakon Phanomista. Pilvet olivat matalalla ja etelän suunta näytti tummalta ja aavistelimme pahinta: kohta saamme vettä niskaan kuin pahaiset rakkikoirat. Pahin uhkakuva ei toteutunut, sillä kunnollisen paikallisen fontokin sattuessa näkyvyys eteen, sivulle ja taakse on olematon. On kuin ajaisit päin vesiputousta. Siinä ei suomalainen Rukka eikä coretex pidä miestä kuivana minuuttia pitempään. Puolessa välissä matkaa alkoi sadella ja vedin sadeasun päälle. Eki paineli eteen päin, mutta tavoitin hänet parin kilsan päästä. Nopeaa sadepuvun pukemista hidasti oikean jalan saapas, jonka tälläsin pysähtyessäni mojovaan, pehmoiseen, vielä höyryävään puhvelin kakkaan. Yritin puhdistaa saapasta ruohoon, hiekkaan ja asfalttiin, mutta mälli van kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi kengänpohjassa, siltä ainakin tuntui. Lopulta vedin sadehaalarin päälle ja starttasin pyörän ja roikotin jalkaa aina vesilammikon kohdalla niin että vesisuihku lensi molemmille puolille tietä ja puhvelinkakka pääsi lannoittamaan tienvarren kauniita kukkia :))).

Otimme huoneet Mukhadanin keskustan hotellista tuttuun 8 euron vuorokausihintaan ja suunnittelimme pientä kaupunkikierrosta, Mekong-joen ja varsinkin sen ylittävän sillan katselua...

Kulinaarisia nautintoja - sukijaki maistuu!

Tuktukkeja jonoksi asti Mukhadanin keskustassa