Voihan nenä. Kirjoittelin eilen sunnuntaina pitkät tekstit ja talletit ne lukijakuntani tietoon; ja kuinka ollakaan, eihän siellä ollut mitään tapahtumia. Yritän nyt, maanantaina 11.10. muistella eilistä päivää. Mutta nyt kerron hyvin lyhytsanaisesti ja ytimekkäästi!
Nimittäin aamulla puoli kuusi olimme jo Nang Rongin torilla tankkaamassa vatsoihimme kahvia, teetä ja patankoa, Ekin herkkua. Siitä hyppäsimme pyöriemme selkään Jukan johdolla (71v), Eki seuraavana (66v) ja minä (58v) hännänhuippuna kuten Eero Aleksis Kiven seitsemässä veljeksessä. Matkan suunta oli Pattaya ja asuntomme siellä, tosin Jukka lähti vain kyläilyreissulle luoksemme. Halki Thaimaan porhalsivat pojat, parhaassa leikki-iässä, halki Thaimaan vehmaiden riisipeltojen, nummien ja vuoristoseutujen. Matkalla laulelin suomalaisia lauluja kypäräni äärettömään tyhjyyteen ja mielikappaleeni oli "Sotilaspoika", "Mun isän oli sotamies ja nuori kauniskin, jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin..." Me etenimme sotaisessa jonossa hepoinamme japsiraudat, mutta siihen meidän sotaisuutemme loppuikin. Ja niin loppui kaksiviikkoinen seikkailumme Isanissa, kilometrejä mittariin kertyi vajaat kaksi tuhatta ja matkalta jäi paljon kerrottavaa jälkipolville, lapsille ja lastenlapsille.
Kodin alkaessa häämöttää horisontissa laulu vaihtui "The Green Green Grass of Homeksi Lasse Mårtensonin suomeksi laulamana "... on ihmeen hyvä kotiin tulla taas..."
Pejantai 08.10. ja lauantai 09.10.2010, Nang Rong
Tänään oli aika jatkaa matkaa eteen päin - tällä kertaa suuntaamme edelleen lounaaseen, Buriramiin ja siellä pikkukaupunkiin nimeltä Nang Rong. Jukka liittyi Phantomillaan seuraamme teiden risteyksessä 45 km:n päässä. Ja niinpä julma ikääntynyt viikinkiryhmä ratsasti pikku bensaponeillaan halki riisipeltojen ja pikkukylien kohti kaukana siintävää määränpäätä. Matkaa kertyi reilut pari sataa kilsaa ja mikäs oli ajellessa pitkin kohtuullisen hyviä asfalttipäällysteisiä teitä lämpimässä auringonpaisteessa, varsinkin kun kotosuomeen luvataan jo ensilumia. Vesipuhvelit pärskyttelivät vettä lammikoissa ja puhisivat silmät pullistuneina pitkin tienvartta. Koirat makoilivat laiskoina pihoissa ja tienvarsilla ja tuskin avasivat toista silmäänsä vaikka vaaleat pohjolan miehet päristelivät ohitse.
Saavuimme Nang Rongiin puolelta päivin, otimme huoneet ja kävimme suihkussa ja kävelimme keskustaan tutustumaan kaupunkiin. Vatsakin alkoi murahdella pahaenteisesti vaatien täytettä ja niinpä suunnistimme pikkuravintolaan toivoen saavamme sopivaa hiukopalaa pientä rahallista korvausta vastaan!
Hiukopalaa löytyi ihan asialliseen eläkeystävälliseen hintaan ja lusikka ja haarukka apuvälineinä toimitimme annoksemme kilpaa murahteleviin vatsoihimme. Ekille maistuu erityisesti kaikluak, kuumaan veteen heitetty kananmuna, johon sekoitetaan sopivat mausteet ja lusikoidaan suuhun (kuva). Tämän päälle aamulla kahvi ja kymmenen patokoota ja avot, päivä on lähtenyt onnistuneesti käyntiin!
Jäimme vielä toiseksi päiväksi Nang Rongiin, tähän miellyttävään pikkukaupunkiin. Pesin moottoripyöräni ja suuntasin kaupungin ulkopuolelle poikien jäädessä kylää kiertämään. Puolisen tuntia ajettuani saavuin Krokrak-nimiseen pikkukylään, jossa oli koulun kentällä jalkapalloturnaus miehille ja lentopallopeli naisille. Lapsille oli järjestetty oheistoimintana pomppulinnaa. Kentällä oli myös tarjoilua, muutamalla patilla sai ostaa thaimaalaista lettua, grillattua kanapalaa ja jääpaloilla höystettyä mehua ja limpparia. Kiihkeää jalkapallo-ottelua selosti koko ajan kaksi selostajaa ja katsojiakin riitti kentän laidalle. Ja kaikilla oli niin ihmeen mukavaa.
Pelaajat hiljentyivät kuuntelemaan Maamme-laulua ennen pelin alkua. Myös kaikkien pelaajien nimet mainittiin ja kaikille taputettiin vuorollaan. Itse peli oli mielestäni jotain viitosdivaritason ja puulaakitason välimaastoa. Mutta yritystä riitti molemmilla joukkueilla riittävästi. Jos kaikkien pelaajien pelissä käyttämä matka olisi laskettu yhteen, olisi varmaan päästy Bangkokiin ja takaisin!
Tuomarille ja pelaajille maistui jäävesi tauolla ja pelin jälkeen. Mummot seurasivat silmä tarkkana poikiensa ja lastenlastensa edesottamuksia pelissä. Samalla kulkivat eteen päin viimeiset kylän uutiset ja juorut! Me miehet keräännyimme sakeana parvena naisten lentopallokentän laitamille ja kannustimme kotijoukkuetta uhkeisiin suorituksiin...
Tapasin kentän laidalla thaimaalaisen naisen, jonka kanssa juttelin muutaman sanan. Hän kertoi minulle rakentaneensa omin käsin ilman velkarahaa kaksikerroksisen talon kylän länsilaidalle. Epäilin hiukan 35-vuotiaan naisen rakennusmiehen taitoja ja halusin lähteä moista savimajaa katsomaan!
Lupasin naiselle oitis jäädä tilalle kotivävyksi, vastineeksi lupasin levittää mullat papan vanhalla Zetorilla ja kylvää nurmikonsiemenet. Tyttö lupasi vakavasti harkita asiaa syntymäpäiväänsä asti. Serkku-Raija pyysi minua kertomaan thaimaalaisista naisista ja tässä nyt oli pieni pyyntöä sivuava kertomus aiheesta. Ideapankissani on kyllä runsaasti aiheita thaimaalaisista naimakaupoista ulkomaalaisten ja suomipoikienkin kanssa ja mikäli aihe kiinnostaa laajempaa lukijakuntaa, voin käsitellä asiaa lähiaikoina. Itse asiassa minua on pyydetty mukaan ystäväni Tapion naimakaupan kunniaksi järjestettävälle pienimuotoiselle juhla-aterialle Pattayalle ensi viikolla!
 |
| Kiersimme yhdessä Nang Rongin keskustan lahella sijaitsevaa betonista kävelylenkkiä. Vieressä kulki oma tie pyöräilijöille |
 | |
| Kävelyreissulla nappasin vielä kuvan houkuttelevasta lihatarjonnasta! |
Tuomarille ja pelaajille maistui jäävesi tauolla ja pelin jälkeen. Mummot seurasivat silmä tarkkana poikiensa ja lastenlastensa edesottamuksia pelissä. Samalla kulkivat eteen päin viimeiset kylän uutiset ja juorut! Me miehet keräännyimme sakeana parvena naisten lentopallokentän laitamille ja kannustimme kotijoukkuetta uhkeisiin suorituksiin...
Tapasin kentän laidalla thaimaalaisen naisen, jonka kanssa juttelin muutaman sanan. Hän kertoi minulle rakentaneensa omin käsin ilman velkarahaa kaksikerroksisen talon kylän länsilaidalle. Epäilin hiukan 35-vuotiaan naisen rakennusmiehen taitoja ja halusin lähteä moista savimajaa katsomaan!
 |
| Alakerrassa on hyvää tilaa huonekaluille - tai lasten temmeltää! |
 |
| Rakentajatyttö Krokrakista Non Suwanista |
 |
| Toden totta, tytöllä on kykyjä rakentaa! |
Torstai 07.10.2010, torikierros
Aamulla varhain kaverini Eki koputteli huoneeni oveen ja pyysi aamulenkille. Ajattelimme etsiä paikallisen tuoretorin ja silmäillä myynnissä olevaa tavaraa ja mahdollisesti tehdä ostoksia. Toripaikka löytyikin kulman takaa. Siellä oli jo tavaton kuhina ja tavaraa oli tarjolla jokaiseen tarpeeseen. Mutta yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, katsellaan siis kuvia Yasothon torilta!
Aamumarkkinoilla riitti väkeä vauvasta vaariin, kuvassa pikkupoika oli päässyt mummon mopon kyydissä toriostoksille. Usein mopon päällä liikkuu koko perhe, torilta lähti liikkeelle Yamaha-mopolla isä, äiti ja kaksi lasta, isän edessä oli kolmivuotias poika ja äidillä oli sylissään puolivuotia tyttö. Välillä näkee äidin sylissä mopon päällä muutaman viikon ikäisiä vauvojakin. Luulen, että kotisuomessa saattaisi poliisi puuttua asiaan...
Tässä Eki tekee patonkoo-kauppaa. Iso pussillinen lämpimiä leivonnaisia maksoi 10 batia. Eki on sitä mieltä, etteivät ne lihota, kun ne painavatkin niin vähän. Kauppias on iloinen, kun falangi tekee kauppaa hänen kanssaan. Yleensäkin thait ovat hyvin välittömiä ja nauravaisia ja täällä maalla ulkomaalainen huomataan.Thimalaiset ottavat mielellään kontaktia ja kun osaa puhua vähän kieltä, innostus on suuri.
Torilla on myynnissä myös riisiä säkkikaupalla. Me suomalaiset olemme tottuneet perunaan ja tuntuu, että riisi ei pidä nälkää. Välillä minullekin tulee mieleen, että saisipa uusia perunoita ja silliä ja vielä puahtosuoloja. No niitä ei saa kuin Kangasniemellä... Eipä silti, kyllä täällä perunaa löytyy ja silliäkin kuulemma, kun oaa oikeasta paikasta etsiä. Riisiä maustetaan erilaisilla kastikkeilla ja chilillä, niin että pystytukkani nousee aterialla entistä enemmän pystyyn...
Lihaa myydään paljon torilla. Lämpötila on jo lähes 30 astetta, mutta pöydillä on tavaraa tarjolla reilusti. Kaikki tuntemani thaimaalaiset syövät runsaasti lihaa, täällä ei vegetaristeja eikä vegaaneja tunneta. Ruokaan laitetaan reilusti chiliä, mikä edistää ruuan säilymistä ja falangin irvistelyä ruokapöydässä. Chili polttaa suuta, kieltä ja kitalakea kuin hitsiliekki, jäävesikannu on varattava lähelle ruokailun alkaessa!
Kanaa syödään eri muodoissa ja siitä käytetään ruuaksi kaikki muu paitsi höyhenet. Suolet tosin syötetään koiralle. Aluksi minun oli vaikea imeskellä kanan varpaita, mutta kaikkeen tottuu! Kanat ovat täällä vapaana, mutta ihme kyllä osaavat nekin varoa autoja ja mopoja enkä ole vielä nähnyt yhtään tielle liiskaantunutta kanaa!
Kala kuuluu myös olennaisena osana ruokapöytään ja sitä laitetaan monin eri tavoin, mutta savustettua kalaa en ole täällä saanut. Ruoka jätetään illalla ruokailun jälkeen pöydälle, peitetään vaan ilmavalla korilla, eikä sitä laiteta jääkaappiin. Outoa, mutta eipähän tarvitse kattaa aamulla pöytää, kun herättyä alkaa hiukoa ja kaipaa murua rintaan.
Kaiken kaikkiaan thaimaalainen ruokakulttuuri on tutustumisen arvoinen, itse tiedän siitä vielä varsin vähän. Olen kyllä syönyt heinäsirkkoja, koppakuoriaisia ja etanoita, mutta esim. käärmettä ja koiraa en ole vielä päässyt maistamaan. Mutta maassa maan tavalla, pyrin välttämään länsimaista roskaruokaa, hotdoggeja ja ranskalaisia ym ja syön ennakkoluulottomasti mitä thaimaalainen keittiö minulle tarjoaa.
Iltatorilla oli tarjona heinäsirkkaa, mistä oli aiemmin puhetta. Tässä narskuttelen heinäsirkkaa tuulen suojaan. Oikeastaan se ei ollut mikään heinäsirkka vaan hepokatti, jollaisia pikkupoikana metsästin niityllä talomme takana Lehmuskylässä. Silloin en voinut aavistaa, että 50 vuotta myöhemmin pistelen niitä poskeeni jossakin Thaimaassa...
Tässä on hepokatti poikineen poikittain, ei maantiellä, vaan Yasathon iltatorilla. Viljelijät kasvattavat niitä ja myyvät kilokaupalla myyjille, jotka paistavat ne pannuillaan öljyssä rapsakkaiksi ja myyvät ne meille kulinaristeille.
Makkarasta ei ole aiemmin ollut puhetta, mutta siitäkin on tarjontaa torilla. Eki osti iltatorilla pitkän banaanin lehtien sisällä kypsytetyn makkaran 10 batilla ja kehui makkaran maukkaita makuvivahteita rasvan ja kuolan valuessa vuolaana virtana suupielistä. Oli taivaallisen hyvää taimaalaista kotimakkaraa, se oli melkein herkkua, ehkä tehty lehmän utareista, totesi Eki jälkeen päin.
 |
| Sammakot ovat täällä suosittu ruoka-aines. Koto-Suomessa en voinut kuvitellakaan syöväni sammakkoa, mutta sammakko on ihan jeees! Niitäkin on tarjolla aamutorilla, jos vaikka äidin tekee mieli syöttää sammakoita ukkokullalle lounaalla! |
Tässä Eki tekee patonkoo-kauppaa. Iso pussillinen lämpimiä leivonnaisia maksoi 10 batia. Eki on sitä mieltä, etteivät ne lihota, kun ne painavatkin niin vähän. Kauppias on iloinen, kun falangi tekee kauppaa hänen kanssaan. Yleensäkin thait ovat hyvin välittömiä ja nauravaisia ja täällä maalla ulkomaalainen huomataan.Thimalaiset ottavat mielellään kontaktia ja kun osaa puhua vähän kieltä, innostus on suuri.
Torilla on myynnissä myös riisiä säkkikaupalla. Me suomalaiset olemme tottuneet perunaan ja tuntuu, että riisi ei pidä nälkää. Välillä minullekin tulee mieleen, että saisipa uusia perunoita ja silliä ja vielä puahtosuoloja. No niitä ei saa kuin Kangasniemellä... Eipä silti, kyllä täällä perunaa löytyy ja silliäkin kuulemma, kun oaa oikeasta paikasta etsiä. Riisiä maustetaan erilaisilla kastikkeilla ja chilillä, niin että pystytukkani nousee aterialla entistä enemmän pystyyn...
 | ||
| Thaimaalainen munakuski. Itse voisin kyllä kuljettaa oheisella sivuvaunupyörällä tiiliä, mutten viittäkymmentä kiloa munia. Munia käytetään täällä paljon ja munaa saakin täällä monessa muodossa. Eilen sitä oli sekoitettu riisin joukkoon ja aamulla Eki joi munatotin. Sitä saa myös kokonaisena paistettuna, pannulla paistettuna toispuoleisesti tai molemmin puolin, keitossa, ihan vaan miten asiakas haluaa, eikä mistään kolesteroleista ole tietoakaan, eihän niitä täällä olekaan. |
THAIMAAN KUNINGASKUNTA
Sadepilvet olivat häipyneet yön aikana Mukhadanista Mekong-joen yli itään ja aamu valkeni kirkkaana. Niinpä pakkasimme vähäiset matkatavaramme pyöriemme perälaukkuihin ja suunnistimme kohti uusia seikkailuja - suunnaksi valitsimme lounaan ja Yasothon-nimisen kaupungin reilun sadan kilometrin päässä. Ajelimme iloisella mielellä hyvässä säässä Thaimaan kuningaskunnassa. Maa on pinta-alaltaan puolta suurenpi kuin Suomi ja asukkaita on 66 miljoonaa, joita 60 % työskentelee maatalouden piirissä.
Täällä tosiaan on kuningas, itse asiassa hän on hallinnut maataan kauan, sillä hänet kruunattiin kuninkaaksi v. 1950. Kuningas on nimeltään Bhumbol Adulyade, hän onkin pisimpään maataan hallinnut elossa oleva monarkki maailmassa. Kuningas nauttii erittäin suurta arvovaltaa. Nimellisesti maassa pitää valtaa pääministeri ja kaksikamarinen parlamentti edustajainhuoneineen ja senaatteineen, mutta arvovallallaan kuningas on usein käyttänyt moraalista arvovaltaansa ratkaistessaan poliittisia kriisejä. Kuninkaan ja kuningashuoneen kuvia on ympäri maata, usein ne ovat varsin kookkaita ja näyttäviä ja kehystetty kultamaalilla. Kukaan ei arvostele kuningasta eikä häpäise hänen kuviaan, sillä siitä tulee vankilatuomio.
Kuninkaan terveys on viime aikoina huonontunut ja kansa pelkää hänen kuolemaansa. Myös länsimaalaiset täällä vakinaisesti asuvat turistit eli falangit pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Kaverini Mauri, joka asuu täällä vakinaisesti, kertoi saaneensa Suomen suurlähetystöltä kirjalliset ohjeet kuinka toimia, jos maa ajautuu kaaokseen. Mutta minä en Ekin kanssa kanna huolta huomisesta, me väännämme tupen nurin Honda-moottoripyörissämme ja annamme Thaimaan kuningaskunnan tuulien hyväillä miehekkäitä olemuksiamme ja kiidämme kohti uusia seikkailuja.
 |
| Täällä Isanissa, Koillisthaimaassa, viljellään runsaasti riisiä, saadaan jopa 3 satoa vuodessa |
 |
| Minä ja kuningas Bhumpol |
 |
| Tästä otuksesta voisi tehdä iltapalaa? |
 |
| Paistettuna varmaan yhtä hyvää kuin Puulaveden neulamuikku? |
THAIMAAN BATH
 |
| Kaikissa thaimaan seteleissä on kunkun kuva. Tässä 100 batin seteli |
 |
| Paritalon suunnittelua mukdahanilaisen hotellimme edessä |
 |
| Tällaisella sivuvaunumopolla olisi kiva kuljettaa tiiliä paritaloon! |
Maanantai 04.10.2010
 |
| Terassilta näkyy Mekong-joki ja Laos |
Jälleen on aikaa luistattaa kytkintä ja painaa kaasua, suuntana??? Sitä ennen tankkasin pyörän, kulutus 2.9 l/100 km ja kun polttoaineen hinta on puolet suomen hinnasta, maksaa ajaminen neljänneksen siitä mitä Suomessa, noin 2 euroa/100 km! Se sopii eläkeläisen kukkarolle.
Otimme huoneet Mukhadanin keskustan hotellista tuttuun 8 euron vuorokausihintaan ja suunnittelimme pientä kaupunkikierrosta, Mekong-joen ja varsinkin sen ylittävän sillan katselua...
 |
| Kulinaarisia nautintoja - sukijaki maistuu! |
 |
| Tuktukkeja jonoksi asti Mukhadanin keskustassa |
Moottoripyörät
 |
| Tälläinen mopo olisi ollut muinoin kova sana: siihen olisi mahtunut koko perhe! |
 |
| Viime kesänä hankin Suzuki Burgmanin siistiin kaupunkiajoon |
 |
| Siinä se on:Jawa CZ 175, ensimmäinen moottoripyöräni! |
 |
| Yamaha XJ-900 on oiva peli matka-ajoon, tällä olen ajanut jo 10 vuotta! |
 |
| BMW K1, aikansa aikanaan nopein sarjavalmisteinen moottoripyörä! |
 |
| Tällä Vespalla ajettiin vaimon kanssa Mikkelistä Roomaan ja takaisin vuonna 1975! |
 |
| Yamaha SR 500, tällaisella pyörällä ajoin halki Norjan lasteni Hannan (1986) ja Mirjan (1988) kanssa |
ELÄKEPÄIVÄT
Monet ystäväni ovat jääneet eläkkeelle. He ovat paiskoneet töitä vuosikymmeniä ja saavat nyt viettää ansaittua vapaata. Eläkeläiset ovat iäkästä joukkoa. He kulkevat hitaasti lievässä etukumarassa, usein heillä on keppi tukenaan, kuten isälläni. Kadulla he saattavat pysähtyä juttelemaan kaikkien vastaantulijoiden kanssa. He menevät aikaisin nukkumaan ja heräävät aikaisin, jopa kolmelta, kuten anoppini. Heillä on paljon elämänviisautta, koska he ovat eläneet niin kauan. Eläkeläisten ei tarvitse tehdä työtä, elleivät halua, sillä he saavat rahaa tekemättä mitään. Ainakin Suomessa.
Moni kaverini on jäänyt jo nuorempana eläkkeelle, koska heille on tullut onnettomuus tai sairaus tai masennus. He eivät ole pystyneet tekemään työtä vaikka olisivat halunneet, ja ovat joutuneet eläkkeelle. Hessu osui routamonttuun parikymppisenä lepakkosuzukillaan ja lensi pää edellä katuun ja heräsi kuukauden päästä ja joutui pyörätuoliin, kuntoutui ja pääsi työelämäänkin, mutta aivovamma vei varhaiseläkkeelle. Kaitsu sai infarktin 44-vuotiaana ja hänet passitettiin eläkkeelle. Mutta Seppo olisi päässyt jo pian neljä vuotta sitten eläkkeelle, muttei haluu... Meitä on moneksi!
MINÄ jäin eläkkeelle 1.9.10. Oikeastaan jäin vapaalle jo 56-vuotaana toissa keväänä, vuorottelusellaiselle. Tosin sen jälkeen olin kaksi päivää "töissä". Tarjosin työkavereille kahvikakut ja kävin moikkaamassa entistä valvontaluokkaani, nyt jo ysiläisiä. En ole hankkinut vielä keppiä, mutta selvästi olen valmis eläkkeelle: en tavoita enää liikuntasalissa korirenkaaseen, vaikka kuinka hyppäisin, kentällä en pysty loikkaamaan pituushyppyä kuin vajaat 4 metria (ennätys 5,82 armeijassa) ja joskus minun pitää käydä yöllä vessassa. Ja hoksottimenikin alkavat olla jo kesäterässä. Sitä paitsi tein opettajantyötä Pukkilassa, Karttulassa ja Mikkelissä yhteensä 35 vuotta. No siitä ajasta olin tosin pari vuotta hoitamassa kotona lapsia, erikoistumassa vuoden ja vuorotteluvapaallakin.
Mutta joka tapauksessa nyt olen eläkkeellä ja ensimmäinen Valtiokonttorin maksama eläke kilahti tililleni syyskuun 20. päivä ja sinne tilille pitäisi tulla tuo samainen summa aina samana päivänä tekemättä mitään, ihmeellistä! Syyskuun 22. päivä lensin Thaimaahan, josta olin hommannut keväällä uuden talon osoitteesta Baan Lek Thi 3 Moo 4 Tambagon Hua Jai Ambera Bangla Chonburi 20150 THAILAND. Miksi sitten tänne eikä esim Espanjaan tai Floridaan kuten monilla rikkailla on tapana tai Lappiin tuntureille tai miksi en pysynyt Mikkelissä??? Ehkä tämä on sattumaa, johdatusta tai valinta. Luulen että suurin syy on kuitenkin MOOTTORIPYÖRÄ! Haluan nähdä maailmaa moottoripyörän penkiltä. Isäni osti minulle ensimmäisen Jawa-moottoripyörän, kun olin 16-vuotias. Sen jälkeen minulla on ollut yli 40 motskaria. Moottoripyörällä minulla on aikomus nähdä maailmaa - nyt Thaimaassa, myöhemmin muualla, jos elonpäiviä ja terveyttä riittää. Siinä on kulkurin vapaus, tuntee ilman, tuulen, vapauden, tuoksut ja kokee maailmaa ihan eri tavalla kuin auton sisällä, vaikka ikkunat olisivat auki tai hikisessä kaksiossa Mikkelissä Pietarinkatu 15 B 15. Tietysti liikkumiseen moottoripyörällä liittyy omat vaaransa, hurja liikenne, routamontut, omat refleksit hidastuneet jne. Mutta sellaista elämä on!
 |
| Isä ja keppi |
 |
| Kaitsu pääsi eläkkeelle sydäninfarktin takia |
 |
| Ensimmäinen eläke kilahti tililleni 20.09.2010 |
 |
| Eläkeläinen, asunto ja moottoripyörä Thaimaassa |
Perjantai 01.10.2010
Aamutuimaan kello 8 lähdin Ekin kanssa lenkille. Hotellin lähellä olevassa järvessä on pikku saari, jonne kävelimme siltaa pitkin. Istutukset tien varrella olivat siistit. Saaressa oli uudenkarheita liikuntavälineitä ja niitä tietysti heti kokeilemaan! Saaressa huomasin tosi suuren perhosen ja yritin ottaa siitä kuvia.
Lenkin jälkeen tapasimme Masan, joka saapui luoksemme Toyota-lava-autollaan. Hyppäsimme kyytiin ja päätimme lähteä kalaan. Masa tiesi kalaisan lammikon ja ostimme syötiksi kalanruokaa, joka kasteltiin ja sitten leivottiin taikinaksi ja kiinnitettiin virvelin koukkuihin isoksi palloksi. Lammen rannalla oli olkikattoinen kalastusmaja, jonne varasimme juotavaa, heitimme syötit järveen ja jäimme rupattelemaan ja odottelemaan mahdollisen saaliin tarttumista. Masa saikin pian aika vonkaleen, parikiloisen lahnaa muistuttavan otuksen. Minunkin syöttiini tarttui iso kala, joka ei millään meinannut tulla rantaan. Viimein, noin 5 metrin päässä kalamajastamme koukku irtosi kalan suusta ja hävisi lammikoon. Onneksi sain tunnin päästä toisen pikkulahnan, ehkä kilon oainoisen ja se tuli todella kevyesti rantaan. Muutama nykäisy tuli vielä, mutta saimme tyytyä näihin kahteen kalaan. Edellisellä kerralla sain kalan virvelillä Puulavedestä 40 vuotta sitten. Saas nähdä milloin tulee seuraava kala!
Eki ei halunnut osallistua koko kalatouhuun, hän sanoi menevänsä narraamaan kunnon vonkaleita maaliskuussa Australiaan. Se oli sellainen kalapäivä. Ai niin, illalla sitten söimme Masan vaimon valmistamaa erinomaista kalaa kurkun ja tomaatin kanssa!
Lenkin jälkeen tapasimme Masan, joka saapui luoksemme Toyota-lava-autollaan. Hyppäsimme kyytiin ja päätimme lähteä kalaan. Masa tiesi kalaisan lammikon ja ostimme syötiksi kalanruokaa, joka kasteltiin ja sitten leivottiin taikinaksi ja kiinnitettiin virvelin koukkuihin isoksi palloksi. Lammen rannalla oli olkikattoinen kalastusmaja, jonne varasimme juotavaa, heitimme syötit järveen ja jäimme rupattelemaan ja odottelemaan mahdollisen saaliin tarttumista. Masa saikin pian aika vonkaleen, parikiloisen lahnaa muistuttavan otuksen. Minunkin syöttiini tarttui iso kala, joka ei millään meinannut tulla rantaan. Viimein, noin 5 metrin päässä kalamajastamme koukku irtosi kalan suusta ja hävisi lammikoon. Onneksi sain tunnin päästä toisen pikkulahnan, ehkä kilon oainoisen ja se tuli todella kevyesti rantaan. Muutama nykäisy tuli vielä, mutta saimme tyytyä näihin kahteen kalaan. Edellisellä kerralla sain kalan virvelillä Puulavedestä 40 vuotta sitten. Saas nähdä milloin tulee seuraava kala!
Eki ei halunnut osallistua koko kalatouhuun, hän sanoi menevänsä narraamaan kunnon vonkaleita maaliskuussa Australiaan. Se oli sellainen kalapäivä. Ai niin, illalla sitten söimme Masan vaimon valmistamaa erinomaista kalaa kurkun ja tomaatin kanssa!
 |
| Masa ja onnellinen vaimo |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)