Lenkin jälkeen tapasimme Masan, joka saapui luoksemme Toyota-lava-autollaan. Hyppäsimme kyytiin ja päätimme lähteä kalaan. Masa tiesi kalaisan lammikon ja ostimme syötiksi kalanruokaa, joka kasteltiin ja sitten leivottiin taikinaksi ja kiinnitettiin virvelin koukkuihin isoksi palloksi. Lammen rannalla oli olkikattoinen kalastusmaja, jonne varasimme juotavaa, heitimme syötit järveen ja jäimme rupattelemaan ja odottelemaan mahdollisen saaliin tarttumista. Masa saikin pian aika vonkaleen, parikiloisen lahnaa muistuttavan otuksen. Minunkin syöttiini tarttui iso kala, joka ei millään meinannut tulla rantaan. Viimein, noin 5 metrin päässä kalamajastamme koukku irtosi kalan suusta ja hävisi lammikoon. Onneksi sain tunnin päästä toisen pikkulahnan, ehkä kilon oainoisen ja se tuli todella kevyesti rantaan. Muutama nykäisy tuli vielä, mutta saimme tyytyä näihin kahteen kalaan. Edellisellä kerralla sain kalan virvelillä Puulavedestä 40 vuotta sitten. Saas nähdä milloin tulee seuraava kala!
Eki ei halunnut osallistua koko kalatouhuun, hän sanoi menevänsä narraamaan kunnon vonkaleita maaliskuussa Australiaan. Se oli sellainen kalapäivä. Ai niin, illalla sitten söimme Masan vaimon valmistamaa erinomaista kalaa kurkun ja tomaatin kanssa!
 |
| Masa ja onnellinen vaimo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti