Torstai 30.09.2010

Tänään matka jatkuu Roi Etistä eteen päin. Pari lepopäivää on tehnyt todella hyvää ja olen kuin uudestisyntynyt. Olen kierrellyt Ekin kanssa kaupunkia ristiin rastiin. Monia kaupunkeja olen ihastellut, mutta tämänveroista en ole koskaan nähnyt! Kaikki tiet tuovat tänne Roi Etin keskustaan ja siinä mielessä tämä muistuttaa muinaista Roomaa. Mutta millainen on sitten keskusta? Aivan mahtava! Ydinkeskustaa ympäröi noin 100 metriä leveä kanava. Kanavan sisälle muodostuu iso saari, jonne johtaa muutama kävelysilta. Iltaisin saarta kiertää kävellen, hölkäten ja juosten satoja tai tuhansia thaimaalaisia, joukossa myös ulkomaalaisia. Thait ovat innostuneet kuntoiluun Masan mukaan vasta muutama vuosi sitten. Lenkki on noin 2 km ja Eki sanoi aikaisempina vuosina kiertäneensä saarta aamuisin useamman kerran, välillä aamukahvia juoden rantakuppilassa.

Ekin talo Roi Etissä, Eki laittaa juuri ovea lukkoon lähtiessämme Kuchina Raihin.

Entäpä itse saari? Sinne thaiperheet kokoontuvat viikonloppuisin retkeilemään eväiden kanssa. He levittävät alustan ja sen päälle maukkaat eväänsä ja yhdessäolo kestää tuntikausia. Nuorison on mahdollista pelata saaressa vaikka koripalloa ja tietysti saaren keskellä olevalla mäennyppylällä on budhalainen pieni kirkko, jossa vallitsee harras tunnelma. Uskovaiset, lähinnä naiset, tekevät toimituksiaan, rukoilevat polvillaan Budhaa ja polttavat pieniä puukeppejä. Temppelistä laskeuduin Ekin kans portaita sillalle ja kävelimme keskelle kanavaa rakennettuun huvimajaan. Leuto kesätuuli vilvoitti matkamiesten satakiloisia ruhoja lempeästi. Molemmille on kehopainoa kertynyt vuosien saatossa hiukka liikaa, mutta olemmehan molemmat liki kaksimetrisiä Pohjolan jättejä. Thaimiehet vaikuttavat rinnallamme hennoilta teinipojilta, painoa tuskin puolta mitä meillä. Mielellään he antavat meille tietä kävellessämme jalkakäytävällä. Istuskelimme huvimajassa varmaan tunnin, kaksi, ja muistelimme kovaa nuoruuttamme 1900-luvulla Suomessa.

Roi Etin kaunista keskustaa, mäellä budhalaistemppeli

Mutta kaikkeen liittyy myös negatiiviset puolensa. Minä olen juonut vain soodavettä jäillä, Eki pari kaljaa veden lisäksi, mutta Masa on varsinainen pesusieni. Päivä aloitetaan muutamalla kaljalla, iltapäivällä otetaan Changin lisäksi jo votkaa ja illalla votkaa ja kaljaa ja yön lähestyessä lähinnä tuplavotkia. Siinä heikompi mies jo sammuisi, mutta ei Masa, ei. Ja Masa on laiha kuin lauta, painaa alle 70 kg. No jutut muuttuvat yötä kohti aina hurjemmiksi ja nortti palaa, pari kolme askia menee päivässä. Luulen, että Masa polttaa elämänsä lankaa täysillä molemmista päistä. Ja tiedän, että näitä masoja löytyy täältä paljon, kun viina ja kalja on falangille halpaa. Vaan löytyyhän niitä sieltä Suomestakin yllin kyllin vai mitä? Viinan kiroja vastaan on taistellut moni mies, mutta parhaita tuloksia on saanut aikaan Suomessa eräs Lars Leevi, jonka ansiosta rappiolle mennyt Lapin kansa pelastui ja raitistui. Vaan ei hoksannu Lars Leevikään tuolloin taistella tupakanpolttoa vastaan, kun sen terveysvaaroista ei tiedetty, ja siksipä uskovainen laestadiuskansa vetää posket lommolla myrkkypilveä keuhkoihisa kuin viimeistä päivää vielä 2010-luvun Suomessa, uskomatonta!

Vaan nytpä joudun matkakertomuksessani ojasta allikkoon! Pidänpä pienen aikalisän ja haukkaan thaimaalaista - happea!

Happea tuli haukattua kivasti tuossa matkalla Roi Etistä  Kuchina Raihin, matkaa kertyi noin sata kilsaa. Ilma oli kaunis kuin juhannusmorsian Suomessa, lämmin ja matkanteko lokoisaa. Autoja ohittelimme milloin oikealta, milloin vasemmalta puolelta thaimaalaisen käytännön mukaan - siitä ohi, missä tilaa. Vesipuhvelilauma keskellä tietä hidasti matkaamme puolivälissä, mutta pian matka jatkui kohti määränpäätä, missä Masalla oli toinen talo ja kaunis taikkurouva, joka pitää kauneussalonkia. Minä ilmoittauduin päivän ensimmäiseksi suomalaisasiakkaaksi siitä hyvästä, että hän oli valmistanut meille mitä parhaan aterian. Kolme päivä paastonneelle ruoka maistui todella. Kuinkas sanoikaan Cervantes (nälkä on paras mauste)? Menu oli porsaanpihviä thaikastikkeella ja suomalaisella pottumuussilla vihannesten kera, ahh! Salongissa sitten laitettiin hiukseni uuteen uskoon: keskellä päätä ollut punainen siirrettiin sivuille ja keskelle taas valkoinen tukka, varsinainen simsalabim-juttu. Maksoin leikkauksesta ja kaksvärikäsittelystä listahinnan, 4,40 euroa.

Hiustenvärjäys menossa

Majoituimme Ekin kanssa hotellin itäpuolen siipeen, sillä Masa tiesi, että länsipuolen asukkaat herättää kukko kello neljä. Tosi siisti ja iso huone ilmastoinnilla ja jääkaapilla ja hintakin sen mukainen, 10 ekua per yö. Kävimme sit Ekin kanssa kävelyllä kaupungin iltamarkkinoilla ja ostin 2 ekulla 3 t-paitaa ja 50 sentillä sapparottia, jotka nautin hotellin viereisen järven rannalla. Jälleen yksi elonpäivä illassa ja kiitollinen mieli on elämän lahjasta.

Possupaisti maistui nälkiintyneelle matkalaiselle.