Kolme Anteroa

Täällä Thaimaassa on ainakin kolme Anteroa. Voi heitä olla kolmekymmentäkin. Moottoripyörämatkoillani olen heidät tavannut ja nyt kerron heistä jokaisesta hiukan.

ANTERO NUMERO YKSI
Tämä antero on entinen palomies, päässyt hyvään aikaan eläkkeelle 55-vuotiaana. Nykyisin palomiehet joutuvat taistelemaan tulta vastaan 10 vuotta pitempään. Tämä Helsingin palolaitoksen sankari löysi tiensä Thaimaahan vajaat 10 vuotta sitten Viron matkailun jälkeen. Antero on järjestellyt elämänsä kohtuullisen hyvin: hänellä on nelikymppinen Geo-vaimo, thaimaalainen, jonka kanssa hän on rakentanut hienon talon Phang Phongiin Sakon Nakonin maakuntaan. Kuvassa Anteron 20 neliön kuisti, missä söin aamupalaa reissullani. Moottoripyörästäni näkyy vain takaboksi vasemmassa alareunassa. Alakuvassa Antero ja Bobi, talon uskollinen vahtikoira.

Rouva syöttää koiria, joita on Bobin liäksi 3 muuta rakkia. Sakon Nakon on muuten ainut seutu, missä olen kuullut syötävän koiranlihaa Thaimaassa. Geo kielsi vakaasti syövänsä koiranlihaa!

 Kerran kävimme retkellä Sattahipissä jna rouva pääsi kuskiksi, koska 2 Anteroa oli juhlan kunniaksi maistanut lasillisen miestä väkevämpää. Ja hyvin Toyota totteli thairouvan käskyjä.

ANTERO NUMERO 2
Oikeastaan tämä Antero on Jussi, mutta hänen toinen nimensä on Antero. Satuin pysähtymään pienen maalaiskaupan kohdalla mp-reissullani kysyäkseni tietä. Jussi Antero huuteli kaupan pihasta englanniksi, että mistä kaukaa vieras on. Vastasin, että Suomesta. Jussi ilahtui ikihyvikseen ja sanoi, että hän on myös suomalainen. Ja niin sain kuulla tämän Jussi Anteron liikuttavan tarinan: Jatkosodan syttyessä suomalaisia lapsia lähetettiin Ruotsiin sotaa pakoon. Jussi lähetettiin Kuopiosta - ei Ruotsiin, vaan Tanskaan. Ja sinne tämä sitten jäikin. Jussi Antero kertoi, että venäläiset ampuivat hänen isänsä ja äidin uusi isä ei ollut halukas vaikeina aikoina ottamaan poikaa takaisin, kun tanskalaiset hoitivat lasta hyvin ja myöhemmin adoptoivat hänet omaksi lapsekseen. Ja niin häneltä unohtui Suomi ja suomen kieli; muutaman sanan hän taitaa suomea ja on joskus piipahtanut Suomessa sisaruksiaan ja sukulaisiaan tapaamassa.

 Jussi Anteron vaimo oli kuollut vajaa kymmenen vuotta sitten ja hän oli lähtenyt lomamatkalle Thaimaahan. Ja sinne hän oli sitten jäänytkin, uusi elämänvaihde oli alkanut Buriramin hiljaisella maaseudulla, minne hän oli rakentanut uuden elämänsä. Mielellään hän esitteli minulle talojaan ja lupasi jopa myydä minulle naapuritalon, jonka hän oli rakennuttanut naapurille. Thaimaalainen naapuri ei ole kuitenkaan lyhentänyt velkaansa yhtään ja Jussi Antero teki minulle tarjouksen toisesta talostaan. Jäin miettimään tarjousta ja lupasin kertoa asian ensi kerralla. Ikävuosistaan huolimatta miehen äly oli kuin partaveitsi ja askel kevyt. Tavan takaa hän muistutti, että me olemme SUOMALAISIA!

Anteron vaimo hoiti pientä kauppaansa tyttärensä ja poikansa kanssa. Antero oli rahoittanut kaupan, kaksi asuntoa ja kaksi autoa. Rahaa hän sanoi käyttäneensä näihin hankintoihin 7 miljoonaa.

KOLMAS ANTERO
Kolmas Antero on Jorma Antero ja

Surinin temppeli

Matkoillani Thaimaassa olen nähnyt satoja ja tuhansia temppeleitä ja budhan patsaita. Suurimmaksi osaksi ne ovat erittäin kauniita ja loisteliaita. Munkit ovat köyhiä ja kulkevat avojaloin pelkkä ruskea kaapu päällään. He ovat mukana ihmisten arjessa ja rukoilevat jo anivarhain aamulla ihmisten kanssa heidän lähtiessä töihin. Suomessa kirkon papit ja helluntaikirkon saarnaajat nukkuvat aamulla piiiitkään ja lähtevät sitten kun ehtivät virastoonsa täyttämään tärkeitä papereitaan ja papit pitävät piispojen kanssa tärkeitä palavereitaan kirkon sakramenteista, kasteesta tai ehtoollisesta tai kesäkodin kunnostamisesta tai käyvät homokeskustelua. Palaverin jälkeen he juovat täytekakkukahvit, huutavat yhteen ääneen "emännille kiitos" ja käynnistävät seurakuntakeskuksen pihalla mersunsa ja bemarinsa ja kaasuttelevat tyytyväisinä kotiinsa pullanmuruja lipereissään. Thaimaalainen munkki sen sijaan liikkuu avojaloin, hyppää joskus tarjottuun mopokyytiin ja menee illalla yksinäiselle puiselle petilleen nukkumaan. Tulee mieleen kysymys, kumpi elää lähempänä Jeesuksen opetuksia menemisestä kaikkeen maailmaan ja olla ottamatta toista viittaa mukaansa ja olla huolehtimatta siitä, mitä päällensä pukisi tai mitä suuhunsa laittaisi ja minne päänsä kallistaisi.

En silti aio kääntyä budhalaiseksi ja hylätä isieni uskoa. En halua kulkea kahdeksanosaista tietä lopulliseen päämäärään, nirvanaan, sammumiseen. Sen sammumisen ja nirvanan saavuttaa vasta monien uusien syntymien kautta, milloin koiraksi, milloin hevoseksi, milloin sisiliskoksi ja milloin ihmisapinaksi. Minä haluan uskoa isieni tavoin Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen maan ja taivaan Luojaan ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainokaiseen poikaan ja Pyhään Henkeen.

Mutta esittelenpä tämän Surinin temppelin ja sen hienon ympäristön kuvin muistaen, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:ylimmäisessä kuvassa istun krematorion portailla miettien maallisen savimajani polttamista tai hautaamista, kun henki ei enää kulje... Nytkin jo niin usein ahdistaa.

Tässä muutamia otoksia temppelialueelta. Toiseksi alimmaisen kuvan temppelirakennus on tehty taidokkaasti pulloista, tummat ovat pieniä energiajuomapulloja ja vaaleat Heineken-olutpulloja. Seurakuntaväki on ollut janoista rakentaessaan temppelialuetta ja pääinsinööri säästi pullot ja niin tehtiin viimeiseksi taidokas taideteos pulloista. Toivottavasti salama ei iske rakennukseen tai pojat ala heittelemään kiviä rakennuksen seinille ja katolle!

Thaimaa, mopoilijan paratiisi

Luulen seuraavan blogitekstin kiinnostavan kaikkia MOPOISTA kiinnostuneita, siis 13-16 vuotiaita poikia ja tyttöjä. Ja Hämäläisen Heikkiä (44v). Heikin takana suomalaisia pappamopoja.

Aion nimenomaan kertoa mopoista enkä moottoripyöristä. Itse ostin ensimmäisen moponi, ranskalaisen Mobyletten, kun olin 13-vuotias. Mopo maksoi 30 markkaa ja vuosi oli 1965. Myyjä oli Ruthin Karppa, joka kehui mopon maasta taivaisiin ja minä olin hetkessä myyty mies. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin menin tapaamaan Karppaa Rantakylässä Mikkelissä ja kuinka ollakaan, juttumme lipsahtivat mopoharrastuksiimme. Sanoin hänelle, että muistatkos, kun myit minulle halvalla mopon? Joo, kyllä hän muisti ja sanoi ostaneensa Mobyletten viikkoa aikaisemmin Laitisen Kykeltä viidellä markalla. Kaveri kiskoi minulta kuusinkertaisen hinnan! Kyken isä oli hylännyt hihnavetoisen moponsa edellisenä syksynä räystään alle ja bensatankin korkkiakin oli tarvittu jonnekin muualle ja tankki oli tietysti kauttaaltaan ruosteessa, kun mopo löytyi keväällä lumikasan alta.

Käytin kaikki jäljelle jääneet rahat bensiinin ostoon. Menovesi maksoi silloin 50 penniä litra eli 7 senttiä. Kone käynnistyi, mutta alkoi paukkua ja rytistä ja sammui ensimmäiseen ylämäkeen. Bensiini alkoi irrottaa tankkiin kertynyttä ruostetta. Huuhtelin tankin useampaan kertaan tuloksetta. Sitten huomasin, että äidin fairypullo oli lähes tyhjä. Sumutin loput fairit altaaseen ja huuhtelin pullon useampaan kertaan lämpimällä vedellä ja nyt minulla oli taatusti ruosteeton bensatankki. Tosin siihen ei mahtunut kuin muutama desi bensaa, mutta hyvä näinkin. Ja niin ajelin onnellisena pitkin Lehmuskylän polkuja, joskus jopa maanteillä ranskattarellani, johon olin syvästi kiintynyt, voisi sanoa jopa rakastunut. Kerran ajossa bensaletku irtosi fairypullosta ja bensiiniä valui moottorin päälle seurauksella, että koko kapistus oli ilmiliekeissä. Ei muuta kuin hyppy mopon selästä, hiekkaa koneen päälle ja MP:n verkkatakilla tulen sammutus; ja eikun matkaan taas! Kuvassa äidin fairypullo, josta tuli oiva benstankki Mobylettiini.

Olen ehkä liikaa jo rasittanut lukijaa kertomuksella ensimmäisestä mopostani, mutta nyt kerron mopoilun ihanuuksistaThaimaassa:
1. Mopot ovat täällä 100-135 kuutioisia ja kulkevat virittämättöminä 100-140 km/h. Suomen mopot on 50cc:n nysiä, jollaisia täälläkin näkee vanhoilla mummoilla ja papparaisilla, joilta on näkö ja kuulo mennyt. Nämä varsinaiset mopot kulkevat varmaan viritettyinä kahta sataa, kun suomipojatkin virittävät puolta pienemmät moponsa aina 100 km/h:n tuntivauhtiin. Kuvassa Honda PCG, viime vuonna markkinoille tullut Hondan uusi lippulaiva.

2. Mopoilla saa ajaa1-4 henkeä kymmenen vuoden ikäisestä alkaen, maaseudulla ilman kypärää ja poliisin puuttumatta asiaan. Suomessa on ollut suurin synti mopon viritys ja ajo kaksi päällä ja vielä kortittomana. Tulevat insinöörit ja autoteknikot ovat saaneet ensimmäiset kosketuksensa poliisiin ajettuaan pakoon viritetyllä mopolla ja jääneet loukkuun poliisin piikkimattoon ajojahdin päätteeksi. Sitten kova sakko päälle ja hyvä ettei vuosi kuritushuonetta. Kun vielä poliisille tuli ehkä valehdeltua nimi ja osoite,  oli seurauksena unettomia öitä pelko sydämessä, milloin poliisi saa nuorisorikollisen nimen ja osoitteen selville. Tuntuu, että Suomen suurimpia rikollisia ovat mopopojat. Ainakin poliisi panostaa heidän kiinnisaamiseen lukuisia iltayön tunteja. Arvatkaa, mistä syystä oppilaani Mikko näyttää aina kesaria nähdessään poliisin? Kuvan tytöt ovat lähteneet yhdessä "mopoilemaan".

3. Mopoissa on varaa valita. Japsit työntävät Aasian markkinoille kymmeniä eri versioita Hondista, Yamahista, Kawasakeista ja Suzukeista. On Clickkiä, Mioa, Amorea, Steppiä, Nouvoa, Snoopyä, Weawea muutamia mainitakseni. Ainut huono puoli on mopojen hinta, joka liikkuu 700 eurosta 1500 euroon. Se on thaimaalaiselle iso raha ja mopot ostetaan yli 99- prosenttisesti osamaksulla tyyliin 50 euroa kuussa neljän vuoden ajan. Ja kun sitä viittä kymppiä ei tule rahoittajan tilille parin kuukauden aikana, mopo takavarikoidaan ja myydään huutokaupassa. Itse ostin puoli vuotta käytetyn, alle 4000 km ajetun Suzukin 20 tonnilla, alle puoleen hintaan uuden hinnasta!

3. Poliisia voi ajaa karkuun rauhassa. Thaimaalaiset poliisit eivät vaivaudu takaa-ajoon. Kuvassa thaimaalainen poliisi on napannut vanhan eurooppalaisen mopopojan epäiltynä kortitta ajosta! Poliisi on nuoren paras ystävä.  Mikko jäi kiinni Mäntyharjulla ja mopokortin saanti siirtyi vuodella (hups, paljastin!)
4. Vanhempi ulkomaalainen farangimies, kuten minä, olemme niin tottuneet kotimaiseen poliisikuriin, että maksamme mukisematta sakot, kun ei ole thaimaalaista mopokorttia tai olemme ajaneet muka liikennesääntöjen vastaisesti täällä Thaimaassa. Ja olemme tulleet niin vanhoiksi ja kuuliaisiksi poliisille, ettemme älyä lähteä ajamaan karkuun.Poliisi ottaa muutaman sata batia ilman kuittia taskuunsa ja jatkaa tyhmien farangien sakottamista eikä kukaan huomaa, ettei yhdelläkään alle 18-vuotiaalla thaimaalaisella mopo-pojalla tai -tytöllä ole ajokorttia (se myönnetään vasta 18-vuotiaalle). On kiva olla 10-vuotias ja ajella mopolla Thaimaassa! Kuvassa paidatonta falangia viedään rangaistavaksi jostakin ihmeellisestä liikennerikkomuksesta!

4. Bensiini maksaa euron tai jopa alle litra. No, thaikkumopoilijalle se on iso hinta ja hän ostaa usein litran tai puoli kerrallaan irtopullosta.
5. Pakollinen liikennevakuutus maksaa alle 10 euroa mopolle.
6.Mopo on täällä paitsi poikien ja tyttöjen ajopeli, myös koko perheen ajoneuvo. Usein näkee isän, äidin ja pari lasta saman mopon kyydissä  Saigonin keskustan liikenneympyrässä laskin uutena vuotena 30000 mopoilijaa puolen tunnin aikana. Et ole yksin mopoinesi liikenteessä. Eläköön MOPO!

Rakkaat lapseni Johannes ja Susanna aloittivat mopoilun jo alle 1-vuotiaina kuvan Plasto-mopoilla. Susannan mopo oli punainen. Myöhemmin molemmat hankkivat moottoripyöräkortin, mutta alkuinnostus tarttui Karttulan Ruotteenlammen kotitalossa välillä lastenhuone - olohuone - keittiö. Ja välillä mentiin sladissa kohti leivinuunin kulmaa, mutta pienillä vaurioilla selvisivät aikuisikään. Johannes on nykyisin kahden tyttären isä ja toimii terveyskeskuslääkärinä ja Susanna valmistuu opettajaksi lähiaikoina.

Eduskuntavaalit 2011

Taas ollaan siinä tilanteessa, että pääsemme valitsemaan edustajia yksikamariseen eduskuntaamme. Monet ystäväni ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä edellisen eduskunnan saavutuksiin nelivuotiskautenaan. Nyt on syytä muutokseen ja uusiin tuuliin. Meidät eläkeläiset on unohdettu! Eläkeläisten asiat menevät huonoon suuntaan. Siirryin eläkkeelle syyskuun alusta 2010 ja tammikuun alussa käteen jäävä eläkkeeni putosi 50 eurolla. Jos sama kehitys jatkuu, saan 20 vuoden päästä eläkettä vaivaisen muutaman satasen. Kehityksen suunta on muutettava!!! Mikä sitten oikein on tämä Suomen EDUSKUNTA ja siihen liittyvät EDUSKUNTAVAALIT?

Eduskuntavaalit

Suomen Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta. Eduskunta on yksikamarinen ja siihen kuuluu 200 kansanedustajaa.
Kansanedustajat valitaan joka neljäs vuosi toimitettavilla vaaleilla. Vaalipäivä on vaalivuoden huhtikuun kolmas sunnuntai. Eduskuntavaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset.
Eduskunnan tehtävät
Eduskunta on Suomen ylin valtioelin. Se käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto (hallitus), jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.
Eduskunta valitsee maalle hallituksen pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut hallituksen ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun ehdotuksen mukaisesti.
Eduskunnan keskeinen tehtävä on lakien säätäminen. Lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan lakialoitteella. Lakiesitykset käsitellään ensin eduskunnan valiokunnissa, joihin kuuluvat kansanedustajat kuulevat asiantuntijoita, sekä sitten täysistunnossa, johon kaikki kansanedustajat osallistuvat.
Eduskunta päättää kalenterivuodeksi kerrallaan valtion talousarvion. Eduskunta myös valvoo valtion taloudenhoitoa ja talousarvion noudattamista. Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa.
Eduskunnalla on toimivaltaa myös kansainvälisissä asioissa. Eduskunta hyväksyy Suomen kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta perustuslain mukaisesti. Eduskunta osallistuu myös Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun.
Olen täällä Thaimaassa ja kuulin, että täällä on ennakkoäänestys Pattayalla. Paikka on Marriot-hotelli. Paikan löytää helposti, sillä viereiseen taloon on törmännyt lentokone ja se on vielä törmäyspaikassaan.

Ennakkoäänestys ulkomailla

Ulkomaan ennakkoäänestys toimitetaan

• Suomen edustustoissa ja niiden toimipaikoissa ja
• suomalaisissa laivoissa.

Edustustot
Ulkomaan yleisinä ennakkoäänestyspaikkoina ovat valtioneuvoston asetuksella määrätyt Suomen edustustot ja niiden toimipaikat (jatkossa edustustot). Niissä voi äänestää kuka tahansa kunnallisvaaleissa äänioikeutettu riippumatta siitä, missä maassa tai missä kunnassa hän asuu. Edustustoissa voivat siten äänestää esimerkiksi lomamatkoilla tai työkomennuksella ulkomailla olevat äänioikeutetut.

 Näissä eduskuntavaaleissa tuntuu olevan hyviä ehdokkaita yllin kyllin. Japanin tsunamionnettomuus ja siihen liittynyt atomivoimaloiden osittainen tuho on antanut Vihreille ylimääräisen jokerikortin. Tosin Vihreät ovat olleet hallituksessa, joka on päättänyt lisäydinvoiman rakentamisesta Suomeen, joten se siitä. Pirtsakka pääministeri Mari Kiviniemi kerää  tuhottomasti ääniä, mutta keskusta menettänee pääministerin vakanssin kokoomukselle, joka jatkaa maan suurimpana puolueena huolimatta Oulun mellakasta.

Poliisi: Vaalitilaisuuden rähinän syynä valokuvat

Lauantai 9.4.2011 klo 18.05 (päivitetty klo 18.27)

Oulun poliisi vahvistaa, että kokoomuksen vaalitilaisuudessa alkaneen riehumisen taustalla oli väärinkäsitys valokuvista.

LUE MYÖS

Raju mellakka kokoomuksen vaalitilaisuudessa

- Rähinä sai alkunsa siitä, kun yksi kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaista oli ottamassa valokuvaa muista ehdokkaista. Heidän vieressään oli kuitenkin ollut tämä toinen ryhmä jakamassa omia esitteitään, kertoo rikoskomisario Tapani Tasanto Oulun poliisista.
Komisarion mukaan nujakka alkoi siitä, kun esitteitä jakaneet nuoret huomasivat joutuneensa kokoomuslaisten valokuviin.
- He olivat luulleet, että heitä valokuvataan tarkoituksella, vaikka näin ei ollut. He alkoivat vaatia kuvien poistamista kamerasta ja tästä koko tilanne sitten alkoi, Tasanto kuvailee.
Oulun kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Antti Rautio (kok) kertoi aiemmin Iltalehdelle lauantaina, että puolueen piirisihteeriltä oli revitty kameraa käsistä. Tilannetta rauhoittelemaan mennyt Rautio kertoi tulleensa tilanteessa lyödyksi ja kuvaili tilannetta uhkaavaksi.
- Poliisilla on se käsitys, että ehdokkaiden kimppuun on käyty eli heissä on oltu kiinni. Yksityiskohdat selviävät varmasti kuulusteluissa.
Rikoskomisarion mukaan kolmea miestä epäillään tapauksen johdosta pahoinpitelystä.
JENNA HEINO
jenna.heino@iltalehti.fi
Omissa ovensuukyselyissäni Thaimaassa asuvilta suomalaisilta varsinainen ääniharava olisi herra Soini. Samanlaisia huhuja on kantautunut myös Suomenmaasta. Kuinka suuren äänipotin perustuslailliset saavat ja mikä on Timo Soinin oma tulos, selviää vaalipäivän iltana.Veikkaan, että Suomen äänikuninkuus tullee hänelle 100 000 äänellä! Ihanaa leijonat, ihanaa!

Paavo Väyrynen on mukana vaaleissa kuten aina ennenkin pian 40 vuoden ajan. Paavon tavoitteet ovat kuitenkin paljon korkeammalla. Hänestähän tulee Suomen seuraava PRESIDENTTI. Media ei enää pysty vaikuttamaan tulokseen kuten edellisellä kerralla ja Paavo valitaan ensin puoluekokouksessa Keskustan presidenttiehdokkaaksi ylivoimaisella ääntenenemmistöllä ja myöhemmin Suomen tasavallan presidentiksi. Itse suvaitsen olla eri mieltä ja nostan esiin kaksi mikkeliläistä ehdokasta, joista toinen oli lapsuudenkaverini ja toinen opettajani poika, joka kävi  samaa Yhteiskoulua kuin minä vuonna viisi ja kuusi. Kyseessä ovat Mikkelin suuret pojat Erkki ja Olli. Molemmat olivat aikoinaan jalkapallomiehiä ja komissaareja, Olli edelleen. Eki johtaa Suomen pankkia ja housuntaskut pullistelevat seteleistä. Ollilla lisäksi myös salkku.

Eli mielenkiinnolla odotellaan ennakkoäänestyksen jälkeen varsinaisia vaaleja ja katsotaan, miten eri puolueiden lupaukset meille eläkeläisille toteutuvat. Lisää liksaa!!!
Kävin piirtämässä numeron lippuun, täytin ilmoituskaavakkeen ja nuolaisin kirjekuoren kiinni. Tilannetta valvoivat vaalitoimitsijat Seppo Sipinen ja Markku Mäntysalo, innokas petankkimies.Markku oli juuri parantunut viikon kuumeesta ja pystyi jo täysin valvomaan vaalitoimitusta hankkien tunnissa sen minkä thaimaalainen työläinen päivässä. Toimitsijat kuvattiin sääntöjen mukaisesti viereisessä huoneessa vaalivilpin välttämiseksi.

Kylmä kahvi kaunistaa

Blogin otsikko on osittain harhaanjohtava, sillä kuvan yritteliäs thaimaalainen nainen, Lampang Hanzypahn, ei myy pelkästään kahvia kylmänä ja kuumana, vaan lisäksi teetä ja erilaisia muita mehujuomia sekä lämpimänä että kuumana. Itse olen mieltynyt kylmään kahviin, koska se nimenomaan suomalaisen luotettavan perimätiedon mukaan kaunistaa!Siksipä niin monet suomalaiset naiset nauttivat kahvinsa kylmänä.

Lampang Hanzypahn on 58-vuotias kahden lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen isoäiti. Aviomies on samalla alalla eli perheessä on kaksi samanlaista "juomanmyyntitykkiä", sillä myös aviomies kiertää samalla asialla, mutta eri ostajapiirissä. Tänään Lampaang ilmaantui Soi Khaomakookille, kadulleni, ja huusin hänelle "Bai thinii" (ajelehan tänne). Lampang potkaisi Jammunsa käyntiin ja ajoi portinpieleeni. Kysyin luvan ottaa muutaman kuvan ja kirjoittaa hänestä pikku juttu blogiini. Lampang suostui oitis ajatukseen ja sanoi, että sehän saattaisi lisätä hänen asiakaskuntaansa ainakin suomenkielisten falangien keskuudessa. Naapurini Timo astui oitis ulos puutalostaan ja saapui Popin kanssa juomaostoksille vakain, päättäväisin askelin!

Lampang sanoi tekevänsä töitä seitsemänä päivänä viikossa 365 päivää vuodessa. Tai ei ihan, joskus Jamaha tarvitsee huoltoa ja saattaa tulla puoli päivää vapaata. Tuloja tulee 1000 batia päivässä, mistä puolet menee tarvike- ja bensiinikuluihin. Mutta 15000 batin nettotulot (lähes 400 euroa) kuussa ovat huomattavasti suuremmat kuin keskiverto thaimaalaisen tulo. Ihmettelin millä vehkeeseen saa valot, kun halolamppu oli katoksen alla, mutta akustapa tietenkin. Vesipannun lämpövoimana käytetään, ei kaasua, kuten epäilin, vaan puuhiiltä. Tämän huomasin kurkistessani kiinnostuneena ajopelin alle

.

Lampang jatkoi pian matkaansa ja asiakkaat jäivät maistelemaan mainiota juomaa ja kylmää kahvia, kuten allekirjoittanut alakuvassa. Iso tuoppi jäistä kylmää kahvia maksoi 15 batia, 35 centtiä, joten talouskaan ei mennyt kuralle.

Moottoripyörän huolto

Jos et ole alan mies tai nainen eikä moottoripyörän ja ihmisen huolto kiinnosta sinua, jätä seuraava blogiteksti suosiolla lukematta. Kuten kaikki tiedämme, autot ja moottoripyörät tarvitsevat huoltoa. Alan ammattimies tekee tietyt määräaikaishuoltoon liittyvät huoltotehtävät ja asiakas voi taas olla huoleton seuraavaan huoltoon saakka. Jotkut tosimiehet eivät luota pajojen miesten ammattitaitoon tai vastustavat muutamasta kevyestä huoltotyöstä seuraavaa usein kolminumeroista euromääräistä maksumääräystä ja tekevät tarvittavat huollot itse omassa nyrkkipajassaan tai jopa taivasalla. Tänään huomasin, että Honda Phantomini 12000 km:n määräaikaishuoltoaika oli käsillä ja ajoin petankkipelin jälkeen Honda-merkkihuoltoon Shukumvit-tien varrelle.

Pyörälleni tehtiin seuraavat huoltotoimenpiteet: vaihdettiin moottoriöljy ja suodatin, ilmanpuhdistaja ja rasvattiin ja kiristettiin ketjut. Lisäksi kiinnitettiin uudestaan rekisterikilven aluslevy, joka väpätti varsinkin koneen käydessä suuremmilla kierroksilla. lisäksi vaihdettiin oikea takavilkku, jonka huomasin aamulla repsottavan allapäin. Joku oli ilmeisesti antanut sille lievän töytäisyn parkkipaikalla edellisenä päivänä! Kuvassa näkyvä vilkku on minun korjaamani varsin taidokkaasti paikallisella jääkiekkoteipillä.

Koko tämä lysti kesti 1.5 tuntia, aikaa ei tarvinnut tilata etukäteen ja pojat aloittivat huollon 10 min päästä saavuttuani paikalle. Huoltomaku oli varsin asiakasystävällinen ja maksoi töineen ja osineen (putsarit, vilkku) ja öljyineen kokonaista 25 euroa!

Lopuksi huoltopäällikkö teki pienen ajolenkin ja toivotti taas tervetulleeksi 4000 km:n päästä määräaikaishuoltoon ja aikaisemmin maksuttomaan ketjujen kiristykseen ja rasvaukseen heti kun aihetta ilmaantuu.
Myös ihminen tarvitsee huoltoa vaikkei olekaan mikään kone. Siksi on tärkeää, että huolehdin täällä hyvinvoinnistani terveellisellä ruokavaliolla ja sopivalla liikunnalla polkupyöräillen, lenkkeillen ja uiden sekä pelaillen sopivia pelejä yhdessä alan ammattilaisten kanssa unohtamatta kuntosaliharjoitteluakaan. Eli kuten vanha latinankielinen sananlasku sanoo:"Mens sana in Corpore sano!"

Täydellinen heitto

Tänään 7.4. Suomi-Pattayaseura järjesti petankkipelin kevätmestaruuskilpailut Jomtienin urheilukeskuksessa. Paikalle saapui 15 alan harrastajaa tai oikeastaan 13, sillä Aatu ja Piisi eivät olleet koskaan heittäneet petankkia. Kilpailun pääorganisaattorina oli Mauri, joka oli hommannut palkinnot 4 parhaalle (ateria juomineen Tommon baarissa). Muut osallistujat sen sijaan olivat harjoitelleet koko talven joka päivä kaksi tuntia päivässä, joten voidaan puhua jo alan puoliammattilaisista. Pelissä noudatimme Petankkipelin kansainvälisiä sääntöjä. Se, jota ei kiinnosta petankkipelin historia ja säännöt, hypätköön seuraavan kappaleen ylitse.

Petankki

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Petankkia nurmella

Petankki (ranskaksi pétanque) on Ranskasta lähtöisin oleva urheilulaji, jota pelataan metallikuulilla. Kuulia yritetään heittää mahdollisimman lähelle aiemmin maahan heitettyä puupalloa.

Sisällysluettelo

Peliväline

Petankkikuula ja maalipallo

Pelivälineenä petankissa käytetään kansainvälisen Petanque-liiton (FIPJP), hyväksymiä metallikuulia, joiden halkaisija on 70,5–80 mm ja paino 650–800 g. Kuulia ei saa mitenkään muuttaa siitä, millaisia ne kaupasta lähtiessään olivat, mutta kuulissa voi olla kaiverrettuna pelaajan nimi tai nimikirjaimet tai logoja ja kirjaimia. Erityisesti kuulassa on oltava kaiverrettuna valmistajan logo ja kuulan paino sekä rekisterinumero.
Ellei kuula täytä yllä mainittuja ehtoja, sitä kutsutaan Suomessa vapaa-ajan kuulaksi, ehdot täyttävää viralliseksi kuulaksi. Virallisissa kilpailuissa saa pelata vain virallisilla eli kilpakuulilla.
Kansainvälisen liiton hyväksymät kuulat on tehty tasalaatuisesta metallista. Niiden valmistuksella ja materiaalilla on tietyt laatumääritykset ja niille on annettu tietyt standardit, jotka kuulien tulee täyttää.
Viralliset kuulat ovat tasapainotettuja, onttoja ja tehty metallista, jolla on erilaisia ominaisuuksia kuten esim. ruostumattomuus, ruostuva, pehmeämpi tai kovempi metalliseos, liukkaampi tai karheampi heittotuntuma jne. Virallisia kuulia saa erilaisilla raidoituksilla sekä täysin raidattomina. Virallisia kuulia valmistetaan kolmen kuulan sarjoissa, joissa läpimitta ja paino on kaikilla kolmella kuulalla vakioidusti sama - heittäjän käden koon ja heittotavan mukaan valittu.
Vapaa-ajan kuulat ovat hieman edullisempia, johtuen merkittävästä laatuerosta niin valmistuksen kuin myös materiaalin suhteen. Vapaa-ajan kuulat tehdään halvemmista materiaaleista, ne ovat usein ohutrakenteisia, ja niihin on lisätty painoa muun muassa täyttämällä ne hiekalla tai nesteellä tai sisäreunoihin hitsatuilla metallikappaleilla. Niiden valmistuksessa tasapainolla ei ole merkitystä. Vapaa-ajan kuulia ei saa hankittua tietyn kokoisina, ja saman kuuden kuulan sarjan sisällä kuulien paino ja koko saattaa vaihdella satunnaisesti ja runsaastikin.
Virallisten ja vapaa-ajan kuulien välillä on suuria eroja kuulan käyttäytymisessä ja kestävyydessä.
Maalipallo eli snadi on halkaisijaltaan 30 mm (+- 1 mm) puinen tai synteettinen VMS -tehtaan pallo. Maalipallo voi olla maalattu minkä tahansa väriseksi.
Nykyään säännöt vaativat, että (kilpailussa) kullakin joukkueella on myös jokin mittalaite; tavallinen rullamitta käy hyvin, mutta tuomarin varustukseen kuuluu aina tarkkuusmitta.
Nykyisin on saatavilla myös keinonahkaisia petankkikuulan kokoisia pehmopalloja maalipalloineen sisäpeliä varten. (Vrt. Invalilidiiton sisäboccia-peli.)Kenttä
Peliä voidaan pelata millä alustalla tahansa, mutta käytännössä aina jonkinlaisella sorapinnalla. Pääsääntöisesti mitä korkeamman tason kisasta tai mitä kokeneemmasta pelaajasta on kysymys, sitä vaikeampi kenttä. MM-kentät rakennetaan varta vasten erittäin vaikeiksi. Perusajatus on, että mitä kovempi kenttä on, sitä paremmin tulee esiin kentän lukukyky ja kuulan hallitsemisominaisuudet.
Mikäli tilaa on riittävästi, voidaan pelata rajoittamattomalla alueella, mutta kilpailuissa lähes aina joudutaan pelialue rajaamaan. Pelialueen tulee olla kilpailussa vähintään 4 m leveä ja 15 m pitkä, ainakin mestaruusluokan tai kansainvälisissä peleissä. Muissa voidaan joustaa, ei kuitenkaan alle 3 m x 12 m.

Pelin kulku

Aloitusarvonnan voittanut joukkue piirtää alussa heittoympyrän. Sen halkaisija on 35–50 cm ja se on piirrettävä vähintään metrin päähän lähimmästä esteestä tai pelialueen rajasta. Tästä heittoympyrästä joukkue heittää ensin maalipallon ja sitten ensimmäisen kuulansa. Siitä eteenpäin heittovuorossa on se joukkue, jonka kuula ei ole lähimpänä maalipalloa. Kun toiselta joukkueelta loppuvat kuulat, saa vastapuoli vapaasti joko heittää tai olla heittämättä loppuja kuuliaan.
Pelin alussa tai aikana ei saa heittää harjoitusheittoja (kuten esimerkiksi bocciassa säännönmukaisesti tehdään).
Heittäjän jalkojen tulee olla ympyrän sisäpuolella, eivätkä ne saa koskettaa ympyrän viivaa. Jalat eivät saa tulla ulos ympyrästä eivätkä nousta kokonaan irti maasta, ennen kuin pelaajan heittämä kuula on koskettanut maata. Heiton aikana ei saa koskettaa maata ympyrän ulkopuolella millään ruumiinosalla.
Jalkainvalidit voivat seistä pitämällä vain toista jalkaa ympyrässä, pyörätuolista heitettäessä heittokäden puoleisen pyörän on oltava heittoympyrässä.
Maalipallo tulee heittää siten, että se on vähintään metrin etäisyydellä lähimmästä esteestä tai pelialueen rajasta. Maalipallon on oltava näkyvissä heittoympyrästä seisaallaan katsottuna (saa tosin olla pelissä olevan kuulan takana).
Kuulat saavat osua toisiin kuuliin ja maalipalloon ja ne voivat siirtyä, kunhan pysyvät määräalueella (rajoittamattomalla alueella pelattaessa korkeintaan 20 m:n säteellä).
Kierroksen loputtua pisteitä saa se joukkue, jolla on eniten kuulia lähinnä maalipalloa – 1 piste per kuula. Seuraava kierros aloitetaan heittoympyrästä, joka piirretään maalipallon viimeisimmän paikan ympärille. Maalipallon heittää edellisen kierroksen voittanut joukkue. Pelikierroksia jatketaan kunnes toinen joukkue saavuttaa määritellyn pisterajan.
Pelit pelataan pääsääntöisesti 13 pisteeseen. Sarjoissa ja muissa vastaavissa sekä karsintapeleissä on mahdollista pelata myös 11 pisteeseen. MM-kisojen ja joskus muidenkin isojen kansainvälisten kisojen finaalit pelataan 15 pisteeseen.
Edulliseen lopputilanteeseen pyritään erilaisilla heitoilla:

• Asetusheitolla pyritään saamaan kuula määräpaikkaan. Ei siis välttämättä aina mahdollisimman lähelle maalipalloa, vaan esimerkiksi esteeksi vastapuolen asetuksille. Esimerkiksi kierroksen ensimmäinen asetus pyritään useimmiten saamaan melko paljonkin maalipallon eteen.
• Ampumisella tarkoitetaan toisen kuulan kilkkaamista pois paikaltaan – yleisimmin ammutaan pois maalipalloa lähinnä oleva vastustajan kuula.

Myös maalipalloa voidaan ampua. Jos se – vahingossa tai tarkoituksella – siirtyy kielletylle alueelle tai yli 20 m:n etäisyyteen, kierros keskeytyy. Tällöin pisteitä saa se joukkue, jolla on kuulia jäljellä, yhden kustakin. Mikäli pelaamattomia kuulia oli molemmilla tai ei kummallakaan, kierros on mitätön.

Pelimuodot

Pelimuotoina petankissa ovat:

• Singeli, jossa yksi pelaaja pelaa toista pelaajaa vastaan, ja kummallakin pelaajalla on kolme kuulaa.
• Duppeli, jossa kaksijäseninen joukkue pelaa toista kaksijäsenistä joukkuetta vastaan siten, että kullakin pelaajalla on kolme kuulaa.
• Trippeli, jossa kolmijäseninen joukkue pelaa toista kolmijäsenistä joukkuetta vastaan, ja kullakin pelaajalla on kaksi kuulaa.

Näistä trippelillä on hieman muita pelimuotoja keskeisempi asema. Kaikki MM-kisat käydään nykyään trippeleinä – vielä 90-luvun alussa naisten MM-kisoissa pelattiin duppelia. Kansallisissa mestaruuskisoissa taas pelataan useampia pelimuotoja ja luokkia (yleinen, naiset, juniorit, veteraanit jne.). Suomessa MM-kisojen eri osat on 90-luvulta alkaen koottu yhdeksi monipäiväiseksi tapahtumaksi, jossa samalla paikkakunnalla pelataan kaikki luokat ja pelimuodot.
Koska singelissä kummallakin osapuolella on vain kolme kuulaa, sen taktiikka on hieman erilaista. Ampuminen on harvinaisempaa, koska siihen on harvemmin varaa.

 Historiaa

Petankki on nuorin perinteellisistä kuulapeleistä. Se on syntynyt sääntömuutoksen kautta toisesta lajista, jeu provencalista viime vuosisadan alussa eteläranskalaisessa La Ciotat'n pikkukaupungissa.
Vanha kuulapeliveteraani Jules ”LeNoir” Hugues ei reumatisminsa takia enää pystynyt pelaamaan vauhtiaskeleita ja puoliakrobaattisia kukonaskelia vaativaa peliä. Niinpä hän toisten senioripelaajien kanssa ryhtyi kokeeksi pelaamaan peliä lyhyemmällä matkalla (aluksi 5-6 m) siten, että kaikki heitot heitetään heittoympyrässä seisten.
Vielä samana kesänä lajissa jo kilpailtiin. Vuonna 1910 - jota pidetään lajin varsinaisena syntymävuotena – uudella lajilla oli jo Jules'in tuolloisen pelikaverin Ernst Pitiot'n laatimat säännöt, ja pidettiin ensimmäiset viralliset kisat.
Nimensä peli sai heittotavasta. Ensimmäisten harrastajiensa äidinkielessä oksitaanissa ilmaisu pè tanca tai ped tanca tarkoittaa samaa kuin ranskan pieds tanquées, siis jalat yhdessä. Sana Pétanque on väännös näistä. Vielä 1910 lajin nimi oli juhlallisesti Jeu de PIED-TANQUÈ.
Rauhanomainen rinnakkaiselo äiti- ja tytärlajien välillä on jatkunut tähän päivään asti. Itsenäistyessään vuonna 1945 boule lyonnaisen dominoimasta FBB:stä, lajit muodostivat yhteisen liiton Fédération Française de Pétanque et Jeu Provençal:n (FFPJP). Petankin levittyä Ranskan ulkopuolelle perustettiin vuonna 1958 Spa'ssa, Belgiassa yhteinen kansainvälinen lajiliitto, Fédération Internationale de Pétanque et Jeu Provençal (FIPJP)

 Piisi saapui pelikentälle Wan kanssa ja oli heti innokas ottamaan osaa peliin ja pääsikin toiselle kierrokselle!
Ensin suoritettiin arpajaiset eli jaettiin pelikorttien avulla pelaajajoukko viiteen kolmen pelaajan joukkioon. Tästä ensimmäisen kierroksen pelistä pääsi kaksi parasta jatkoon. Seuraavaksi 10 joukko jaettiin kahteen kolmen pelaajan ja yhteen neljän pelaajan ryhmään, joita pääsi jatkoon paras ja neljän ryhmästä kaksi parasta. Yksi tällainen kolmen pelaajan ryhmä oli Tik, Jorma ja Kullervo. Aluksi Tik ja Jorma hallitsivat erä ja Kullervo jäi statistin osaan. Ahkera harjoittelu alkoi erän puolivälissä tuottaa tulosta ja Kullervo sai ensimmäisen pisteensä, kun kahdella pelikaverilla oli jo yli puolenkymmentä pistettä kummallakin. Ja sitten se tapahtui: peli oli edennyt ratkaisuvaiheeseen ja Kullervo oli saalistanut 11 pistettä ja pelitoverit 12. Peli oli katkolla Jormalle, kunnes Kullervo viimeisellä heitolla teki uroteon, josta lajin maailmanmestarikin olisi ollut kateellinen. Pallo sysäsi Jorman pallon syrjään ja molemmat pallot jäivät kiinni maalipalloon eli snadiin tuoden Kullervolle 2 pistettä ja pääsyn välieriin.

Sekin oli tiukkaa taistelua, mutta Kullervo pääsi 12 pisteeseen kilpakumppanin viedessä voiton. Pronssiottelussa hän kaatoi alan veteraaniharrastajan Matin, jonka oli tyytyminen neljänteen sijaan.

Taiston tyylinäytettä seuraavat tarkasti Kaitsu ja Piisi.
Kultaottelussa monissa liemissä keitetty Ilpo ei päässyt alussa mukaan rytmiin, pääsi sitten aivan Heiskasen peesiin, mutta joutui taipumaan numeroin 8-13. Näin voittajaksi leivottiin Heiskanen, toiseksi tuli Ilpo ja kolmanneksi Kullervo. Pelin aikana oli 35 asteen helle, mikä osaltaan vaikutti parin pelaajan luovuttamiseen. Turnauskestävyyttä ei ollut tarpeeksi lähes viisituntiseen henkien taisteluun Thaimaan helteessä.

 Syynä Heiskasen turnauskestävyyteen saattoi olla lakki, joka suojasi auringonpaisteessa arviolta 40 asteen helteessä hyvin. myös vaalea peliasu torjui auringonsäteitä tehokkaasti! Rayban-aurinkolasit kuuluvat ehdottomasti asukokonaisuuteen.

Lamung oli maalannut pallonsa kultaisiksi, mutta sekään ei auttanut tällä kerralla alkukierrosta pitemmälle. Mauri oli tyytyväinen kilpailunjohtajana, ylituomarina, pelaajana ja petankkiosaston hallituksen puheenjohtajana kilpailun tasoon. Tällä kerralla perheeseen ei tullut mitalisadetta, tosin Tikvaimo (alakuvassa etualalla) taisteli mallikkaasti pääsystä välierään, mutta joutui taipumaan Kullervon vuosisadan heiton edessä. Tästä syystä ehkä hiukan myrtynyt ilme?(kuva alla)

 Voittajien on helppo hymyillä Thaimaan helteessä, vaikka välillä auringonpaahteen aiheuttama hikoilu ja edelleen nestehukka veivät muutaman pelaajan puunvarjoon nauttimaan nestettä. Kuvassa vasemmalta Ilpo, voittaja Heiskanen, Kullervo ja Matti, jolle ovat tuttuja myös Afrikan savannien pelikentät, Kuvan heikkotasoisuus johtuu siitä, että se on otettu kilpailujohtajan ikivanhalla laatikkokameralla.