Muutamat ystäväni ovat ihmetelleet Suomessa moottoripyörääni Honda Phantomia. "Mikä ihmeen Fanttomi?", he ovat kyselleet. Ne, joita moottoripyörät eivät kiinnosta, siirtyköön edelliseen tai seuraavaan kirjoitukseen blogissani. Teen nyt hieman tarkempaa selkoa tästä ihmepyörästä!

Honda Phantom

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Honda Phantom on Thaimaassa valmistettu 200 cm³ custom, jota paikalliset kutsuvat "chopperiksi".

Honda Phantomin ensiversio oli kaksitahtinen, ilmajäähdytteinen TA150.

Honda Phantom TA200 on ilmajäähdytteinen yksisylinterinen custom-tyylinen moottoripyörä, jota valmistaa Honda Thai Manufacturing Co. Thaimaassa. Australiassa pyörää markkinoidaan nimellä TA200 Shadow. Nelitahtinen TA200 on kehitetty nestejäähdytteisestä kaksitahtisesta mallista TA150, joka esiteltiin 1998. TA150-mallin moottori oli lainattu NSR 150 -katupyörästä, jossa oli vielä poljinkäynnistys. Nykyisessä 200-kuutioisessa versiossa on vain sähkökäynnistys, mutta runko ja renkaat ovat identtiset. Honda Phantom on suosittu moottoripyörä Kaakkois-Aasian maissa, erityisesti Singaporessa, jossa alle 200-kuutioisten pyörien ajolupavaatimukset ovat kevyemmät.
Ostin ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen Fantomini noin vuosi sitten ja sillä oli ajettu alle 4 tonnia.. Kilometrejä on nyt kertynyt vajaat 10 tuhatta lisää, huoltokustannukset ovat olleet 10 euron luokkaa. Öljyt ja suodatin on vaihdettu kerran ja kaasutin putsattu kaksi kertaa. Olen ajanut pyörällä eri puolella Thaimaata ja kulutus on tosiaan ollut kolmen litran luokkaa sadalle! Kun E10-bensiini maksaa täällä 80 cent/litra, maksaa sata kilsaa noin kaksi ja puoli euroa, ei paha.

Ominaisuudet

Honda Phantom on kevyenä ja matalana helppo käsitellä, mutta takapyörä voi lukkiutua herkästi voimakkaassa jarrutuksessa, koska ensiasennusrenkaiden (IRC) seos on optimoitu enemmän kulutuskestävyyttä kuin pitoa varten. Edessä ja takana on nestetoimiset levyjarrut. Phantomin huippunopeus on 120 km/h ja luontainen matkanopeus 90 km/h. Kuusilovista vaihteistoa käyttämällä vaatimatonta vääntöä voidaan tasata sopivalle kierrosalueelle. Moottori on rakenteeltaan SOHC, ja siinä on yksi nokka-akseli ja kaksi venttiiliä. Moottorin huoltoväli on sisäänajon ja ensihuollon jälkeen 4000 km^[3]. Venttiilinvälys säädetään mutterin avulla sopivaksi. Tätä varten mäntä on siirrettävä alakuolokohtaan kiertämällä kampiakselia lohkon päässä olevan aukon kautta. Sytytystulppasuositus on joko NGK:n DPR8EA-9 tai Denson X24EPR-U9^[4]. Moottorin nokkaketjun kiristysmekanismi voi aiheuttaa rikkoutuessaan moottorivaurion, minkä vuoksi sen kunto on tarkistettava muutaman kymmenen tuhannen kilometrin välein.
Pyörässä ei ole käynnistyspoljinta, ja vakioakku on ainoastaan 3,5 Ah^[5]. Pienitehoisen akun lataus tyhjenee nopeasti muutamassa kuukaudessa pyörän seisoessa ajamattomana. Phantomissa ei ole keskitukea, vain sivujalka, mutta pyörän mukana toimitetaan vakiona matkustajan selkänoja. Lisävarusteina on saatavilla takateline ja perälaukku, ja jalkatapit on mahdollista vaihtaa astinlautoihin. Ajovalo on jatkuvasti palava 30 W:n^[6] hehkulankapolttimo. Renkaat ovat sisäkumittomat tubeless-renkaat.
Uudessa 2004 esitellyssä mallipäivityksessä tankkimerkin grafiikkaa muutettiin ja etuhaarukan teleskooppiputket suljettiin kromattujen holkkien sisään. Yhdistetty ohjauslukko ja virtakytkin voidaan sulkea avaimenperällä, jolloin aukko peittyy luvatonta käyttöä vaikeuttavalla välilevyllä. Varsinaista ajonestolaitetta ei ole. Alumiiniset teleskooppisylinterit ja moottorin koteloinnit saattavat olla alttiita hapettumaan varsinkin merisessä ympäristössä. Etu- ja takalokasuojat, sylinterin sivulla olevat kromatut kotelot ja ulkoista öljysäiliötä muistuttavat sivuposket ovat muovia.

Naapurini Ilpo on ajellut Hondallaan jo muutaman vuoden ja on ollut tyytyväinen pyöräänsä. Kuvassa kaverini lähdössä taas pikku ajelulle. Pyörän asiapapereiden kopioita Ilpo säilyttää lampun alla olevassa nahkalaukussa. Pyörä on kuin tehty Thaimaassa asuvalle eläkemiehelle, jolle vauhti ei ole pääasia, vaan siirtyminen paikasta A paikkaan B mahdollisimman varmasti pienin kustannuksin sekä liikkumisen vapaudesta ja luonnonkauneudesta  nauttiminen unohtamatta turvallisuutta, jonka kiireetön liikkuminen vieraassa kulttuurissa takaa!

Taskuvaras!

On epämiellyttävää joutua varkauden kohteeksi. Pitkäkyntiset ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, opiskeluaikaan minulta varastettiin kämppäni pihalta keltainen pikku-Fiat! Lentokonettani ei kukaan koskaan varastanut, vaikka se seisoi lukitsemattomana kentän laidalla pitkiä aikoja. Potkurista vaan käyntiin ja taivaalle! Lentokoneen radio sen sijaan varastettiin koneesta sen ollessa talvilevollaan Kuopion Kevytilmailijoiden lentokonehallissa Rautavaaran lentokeskuksessa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin taskuvarkaan kohteeksi Bangkokissa Viktoria-monumentin välittömässä läheisyydessä viime viikon torstaina. Olin kävellyt matkatoverini  Jorman kanssa kaupungin päärautatieasemalta mainitulle monumentille halki katujen ja kujien, joista muutamat olivat vain 2 metriä leveitä. Tapasimme ystävällisiä hymyileviä ihmisiä ja parin kolmen tunnin päästä olimme perillä. Paikalla on ostoskeskus ja tienvarrella myyntikojuja ja tarjolla on kaikenlaista kamaa ja rihkamaa. Ostin kookospähkinän, maksoin tuhannella batilla ja työnsin saamani palautusrahat rahapussiini pankki- ym korttien joukkoon. Kun 10 minuutin päästä löysimme hotellin, ei pussia enää ollutkaan!TASKUVARAS!

Näin vältyt taskuvarkaalta:

• Varo väentungoksia. Ole erityisen tarkkana raitiovaunuissa, nähtävyyksien luona, satamissa, toreilla, kaupoissa ja ravintoloissa.
• Pidä aina laukkusi suljettuna.
• Pidä rahat ja pankkikortit aina taskussa.
• Varo valepoliiseja. Suomen poliisi esittäytyy aina tunnistettavasti eikä pyydä esimerkiksi lompakkoa nähtäväksi. Älä siis näytä lompakkoasi pyynnöstä kenellekään.
• Korjauta housuntaskusi vetoketju! Minulla oli molemmat shortsintaskuni vetoketjut rikki.

Sahih Muslim 3189: "Allahin Sanansaattaja (rauha hänen kanssaan) katkaisi käden varkaalta, joka oli varastanut neljännesdinaarin tai enemmän." Muslimit ovat mielestäni liian ankaria varkaiden suhteen. Minusta omassa tapauksessani riittäisi pikkusormen katkaisu varoittavaksi esimerkiksi! 

Taskuvarkaat vaanivat taas Helsingissä

julkaistu 11.03. klo 13:05, päivitetty 11.03. klo 13:12

Avoimesta laukusta lompakko lähtee helposti varkaan matkaan.

Kuva: YLE / Mari Siltanen

Ulkomaalaiset taskuvarkaat ovat rantautuneet pääkaupunkiseudulle tavallista aiemmin. Helsingin poliisin mukaan vielä viitisen vuotta sitten taskuvarkaita saapui Helsinkiin vasta huhti-toukokuussa.

Rikoskomisario Juha Laaksosen mukaan nyt ilmiö on lähes ympärivuotinen.
Vuosittain kiinni jää kymmeniä ulkomaalaisia taskuvarkaita.
Poliisi neuvoo säilyttämään muun muassa lompakkoja povitaskuissa ja käsilaukuissa, jotka saa suljettua.
Myös ruuhkaisia paikkoja kannattaa vältellä.

Kuten oheinen lainaus osoittaa, löytyy niitä taskuvarkaita sieltä kotimaastakin. Valitettavaa vain on, että suomalaiset ovat kadottaneet tuon mainion ja helpon rahananhankkimiskeinon ja markkinat ovat lähes kokonaan ulkomaalaistaustaisten lähimmäistemme varassa.

6

 Uusi pankkikortti kädessä! Sain uuden pankkikortin kädenkäänteessä mentyäni Kasikornpankkiin tekemään ilmoitusta varastetusta kortistani. Uudesta kortista jouduin pulittamaan satasen. Hankin myös uuden lompakon, jonka kiinnitän teräslangalla alushousuihini. Luulen, että koko Thaimaasta ei tule löytymään niin taitavaa varastaa, joka veisi sekä uuden lompakkoni kortteineen rahoineen päivineen ja vanhat kalsarini huomaamattani!

Sonninäyttely

Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja olen kierrellyt kaikki mahdolliset kohdalle sattuneet näyttelyt: koira-, kissa-, hevos-, matelija-, perhos-, käärme-, kala-, ja tänään pääsin sonninäyttelyyn! Asuntoni läheltä kuului pitkin päivää kovaa meteliä ja näyttelyhän se siellä. Paitsi että olen kiertänyt näyttelyitä, minulla on ollut kaverina ja elättinä yli 50 vuoden aikana lyhyemmän tai pitemmän aikaa hyttysestä ja kärpäsestä alkaen aina lampaaseen ja hevoseen. Koiria ja kissoja on ollut lukematon määrä, linnuista mainittakoon peipot, räksät, varikset, harakat ja korppi unohtamatta nisäkkäistä jänistä, siiliä, hiiriä ja näätiä. Lampaat, kanat, kanit ja räksät syötiin ja hyttyset nieltiin, mutta vasta täällä Thaimaan kuningaskunnassa olen syönyt sellaisia eläimiä kuin pikkulintuja, käärmeitä, koiria, heinäsirkkoja ja muita pikku ötököitä. Sakon Nakonissa syödään näet grillattua koiraa. Rotat ovat suurta herkkua täällä, mutta sen takaan ja vannon, että rottaa en purematta niele!

Kun olin pikkupoika, pyydystin heinäsirkkoja ja hepokatteja ja pidin niitä elätteinä. En arvannut, että 50 vuoden päästä ne ovat rasvassa kypsennettynä ja paahdettuna mitä parhainta herkkuani!

Kun kysyin thaimaalaiselta ystävältäni, mitä mieltä hän on rotansyönnistä, hän vastasi "alooii maak maak". Kieltä hallitseva tietää sen tarkoittavan "erinomaista, suorastaan herkullista!"

SS 13.08.2008:
Intian Biharin maakunta esittää omaperäistä ratkaisua maailman ruokakriisiin: syödään rotat. Paikalliset virkamiehet laskevat, että idea auttaisi laskemaan ruuanhintaa ja kohentaisi samalla köyhien ruokavaliota.

–Lisäksi rottia olisi vähemmän syömään viljasatoja, joista Biharissa puolet menetetään vuosittain rottien ja muiden jyrsijöiden takia, kertoi maakunnan terveysviraston edustaja Vijay Prakash.

Prakash myöntää, että suuren yleisön ennakkoluuloissa riittää toki hälventämistä, ennen kuin rotat kelpaavat ravintoloiden ruokalistoille.

–Köyhimmässä asemassa olevat ovat aina syöneet rottia. Jos he voivat syödä niitä, mikseivät muutkin? Prakash kysyy. Hän muistuttaa, että rotat ovat mainio proteiinin lähde, joten ne voivat auttaa myös aliravitsemuksen hoidossa.

Thaimaalaisen ystäväni kanssa keskustelemme päivän menusta ja hän suositteli kuvassa olevaa sonnia. Samalla hän kysäisi minulta, millaista häräntappoasetta Suomessa käytetään tällaisen hullun sonnin nujertamiseen? En osannut varmasti sanoa, mutta ehdotin napakkaa karateiskua niskassa olevaan kyhmyyn. Taikkua tuntui vastaukseni huvittavan...

Kuten kuvista huomaa, sonnit ovat kivoja eläimiä, jos niitä ei härnää kuten Espanjassa. Mutta eihän karjanäyttely olisi karjanäyttely, ellei siellä olisi ollut myös kauniimman sukupuolen näyttelyä. Ulkona oli autostereoiden soittonäyttely. Volyymiä löytyi miljoona megawattia ja peukalot piti työntää korviin, etteivät pää ja tärykalvot olisi haljenneet.  Näiden autojen päällä tanssi villisti vähäpukeisia tyttölapsia, mistä tässä yksi pimeässä yössä otettu otos.

Hauska reissu Hua Hiniin

Hua Hin on rauhallinen pieni lomakaupunki Siamin lahdella noin 185 km Bangkokista lounaaseen. Hua Hin on erinomainen kohde rentoa ja kiireetöntä rantalomaa kaipaavalle tai intohimoiselle golfaajalle. Hiekka valitettavasti samentaa rantojen veden, eikä näkyvyys yllä Etelä-Thaimaan vesien tasolle. Pikkukaupungista löytyy vielä ripaus aitoa thaimaalaista kulttuuria. Myös kuningas Rama VI suosi Hua Hinia ja rakennutti kesäpalatsinsa kaupunkiin.

Ko Changin reissun jälkeen suuntasimme siis uuteen lomaparatiisiin, Hua Hiniin. Olimme yhteydessä ystäväämme Raneen, joka lupasi auliisti majoittaa lahdentakaiset vieraansa. Maantieteellisesti matkaa voisi verrata Ruotsinretkeen, jossa hyppäämme bussiin Vaasassa ja kierrämme Tornion kautta Sundsvalliin. Nyt emme kiertäneet Pohjanlahtea vaan Siamin lahden  ja Tornion paikalla oli Bangkok.

L

Lähdimme aamulla sateessa (!) kympin taksilla apinavuorelle serkkuja tapaamaan. Heitä olikin paikalla laumoittain. Aluksi suhtauduin arkaillen kaukaisiin sukulaisiin, mutta kun huomasin niiden kunnioittavan yksityisyyttäni, karaisin itseni ja tervehdin sukulaismiehiä ja naisia kädestä pitäen. Vuosi sitten kaksi aggressiivista apinaa hyökkäsi kimppuuni Saigonin keskustassa, mutta nämä serkut olivat eri maata. Apinavuorella kuvautimme itsemme budhanpatsaiden kanssa.

Ystävämme Rane (oik) oli meillä oppaana ja apinavuorelta siirryimmekin rannalle ja kävelimme 8 km takaisin asunnolle. Ranta oli mahtavaa kantavaa hiekkaa eikä siellä näkynyt kuin muutama hassu hölkkääjä meidän suomipoikien lisäksi. Ystäväni ovat jo vanhoja poikia ja usein heidän piti tehdä tietty kusinen toimitus kävelyn aikana. Urologille on tilattu aika, mutta jono on pitkä...

Rannalla on katsottava kuitenkin mihin astuu. Ulkomaalaiset turistit heittelevät pullonsirpaleitaan minne sattuu ja merestä saattaa syöksyä hai tai jättiläiskilpikonna kimppuun ja sieppaa pahaa-aavistamattoman ujon maalaispojan mukaansa. Astuin valtavan meduusan päälle, mutta salamannopeasti vedin jalkani pois sen päältä, mutta sandaali irtosi jalastani ja jäi meduusan päälle, vaikka se oli tarrakiinnitetty! Mitä olisikaan tapahtunut, jos olisin kulkenut paljasjaloin???

 

Kaikki meduusat ovat petoja. Ne saalistavat pyyntilonkeroilla, joiden polttiaissolut laukeavat, kun planktoneläin, toinen meduusa, pieni kala tai äyriäinen on kosketuksessa niihin tai ui lonkeroiden läheltä. Meduusan lonkeroissa olevista polttiaissoluista, nemoatokystoista, iskeytyy saaliiseen pieniä kiinnityssiimoilla varustettuja myrkkyharppuunoita, jotka lamaannuttavat saalistuksen uhrin. Kiinnityssiimat estävät saalista pakenemasta. Kun uhri on lamaannutettu, siirtävät pyyntilonkerot sen hitaasti meduusan suuhun, joka johtaa eliön ruoansulatusonteloon. Meduusoilla ei ole mitään varsinaisia elimistöjä, vaan ruoansulatus tapahtuu hyytelömäisessä mesogleassa, joka sijaitsee endodermin ja ektodermin välissä. Ravinnon lopullinen sulatus tapahtuu pieninä hiukkasina mesogleassa olevien yksittäisten solujen sisällä. ^[1] Tiedetään myös meduusalajeja, joiden sisäkudoksissa elää symbioottisia leviä, jotka antavat meduusalle yhteyttämistuotteitaan korvauksena sen antamasta suojasta.^[2] Useimpien meduusojen myrkky on ihmiselle vaaratonta, mutta hiusmeduusan pisto aiheuttaa erittäin tuskallisia oireita, ja meriampiaisen myrkky on yhtä voimakasta kuin aasialaisen kobran.

Pulahdin mereen Jorman kanssa taistelimme jättiläisaaltoja vastaan. Ne voitettuamme ja pieksettyämme kahlasimme uupuneina rantaan. Retken päätteeksi menimme syömään Lotuksen kansanravintolaan. Kaikille maistui kanariisi-ruoka hyvin, mutta vielä paremmin pojille maistui pehmis, jonka tarjosin hyvälle lenkkiseuralle vähistä varoistani kiitollisin mielin.

Ko Chang

Yksi kuva keroo enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi annan nyt kuvien puhua puolestaan Ko Changiin, paratiisisaareen, tai suoraan käännettynä Elefantti-saareen suuntautuneelta retkeltäni 18. - 20.3.2011.

Tommo 60 v

Tommo on rehellinen suomalainen mies. Hän on syntynyt Kiteellä, elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Kotkassa ja sittemmin tie on kulkenut Ruotsin kautta aina Ranskan muukalaislegioonaan. Nyttemmin Tommo tunnetaan Pattayan suomalaisten keskuudessa Rahtarit Tunkki - baarin omistajana. Baari sijaitsee kaikkien Pattayalla liikkuneiden hyvin tunteman Tukhumin tavaratalon viereaaä, hyvänä maamerkkinä on Suomen lippu, joka hulmuaa baarin edustalla.

Torstaina 16.3.2011 Tommon baari oli koristeltu sinivalkoisin ilmapalloin. Olin tutustunut baarinpitäjään ystäväni Aatun kautta ja häneltä kuulin myös syntymäpäivistä. Kun Mauri sanoi lähtevänsä onnittelemaan Suomi-seuran petankkiryhmän vetäjänä Tommoa, liityin minä oitis ryhmään petankkiryhmän varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Aktiivisesta petankkipelistämme olen maininnut aiemmin.

Niinpä kaasuttelimme mopoillamme sitten baariin, missä Tommo oli jo sonnustautunut juhlatamineisiin. Baarin ulkopuolella oli sika valmistumassa vartaassa thaimaalaiseen tyyliin ja baaritytöt olivat booliämpärin kimpussa ja lisäilivät tarvittavia juoman ainesosia Tommon ohjeiden mukaan. Äänentoistolaitteet oli jo asennettu paikoilleen ja suomalaismiehen kuuskymppiset olivat valmiit alkamaan.

Aatu (onnittelee kuvassa) on Tommon parhaita kavereita ja päivittäinen vieras baarissa. Hän piti vastaavia juhliaan pari vuotta sitten samassa paikassa. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa silloinkin runsain määrin orkesterin säestyksellä. Aatu kertoi minulle joutuneensa juhlien vuoksi lähes vararikkoon, mutta paluu rekan rattiin korjasi taloudellisen tilanteen hyvinkin nopeasti.

Näillä syntymäpäivillä musiikista vastasi mm Tapsa Virtanen, joka aloitti baarin luonteeseen sopivalla kappaleella Huomenta Suomi. Muutkin rallit olivat 60- ja 70-luvun kamaa ja sai osan yleisöstä innostumaan ja laulamaan mukana suomibiisejä.

Mauri ja Tik ovat uunituore aviopari. He kehuivat ruokaa erittäin maukkaaksi. Mauri maistoi boolia ja sanoi ohimennen, että siinähän on alkohooolia, sylkäisi lasiin ja käski minun tyhjentää lasin. Minä tein työtä käsketyä ja juotuani lasin tyhjäksi, totesin, että " ka, niinpäs oli!"

Aitothaimaalaiseen tapaan juhliin saapui musiikin ja hyvän tuoksun houkuttelemana koira, jolle baaritytöt leikkasivat aika siivun maukasta siannahkaa! Juhlat jatkuivat aina aamutunneille saakka, mutta minun oli lähdettävä kotimökille valmistautumaan huomista moottoripyöräretkeä varten.

3 suomipoikaa ja Phantomit Sattahipissä

Aamulla anivarhain lähdin ystävieni Ilpon ja Jorman kanssa moottoripyöräretkelle Sattahipin kuuluille hiekkarannoille. Joka pojan jalkojen välissä hyrisi 200-kuutioinen Honda Phantom-niminen ajopeli. Pyörä ei ole ainoa asia, joka meitä yhdistää. Asumme nimittäin samassa Pattaya-nimisessä kaupungissa Thaimaassa. Ilpon kanssa asumme maaseutumaisessa miljöössä naapureina taloissamme, mutta Jorma asuu Jomtien-kaupunginosassa kerrostalossa Suomi-seuralta vuokraamissaan tiloissa. Tapasimme Sukhumvit-valtatien ja Saiabruk-paikallistien kulmauksessa Seven Eleven-kaupan edessä aamulla maaliskuun 14. päivä klo 8.30.

Suomipojat lähtöaikeissa retkelle

Tasan puoli yhdeksän käynnistimme koneet ja moottorien kumea jyly kaikui ympäri Sukhumvittiä, kun aloimme kuin sanattomasta sopimuksesta kiertää kaasua suuremmalle ja vaihtaa isompia vaihteita koneeseen. Ilpo oli ryhmän ensimmäisenä tottuneena seikkailijana ja me Jormat seurasimme perässä. Ilma oli sopivan lämmin ja shortsit ja t-paita riittivät varsin hyvin asuiksemme. Sopii vain arvailla, millaista asfaltti-ihottumaa olisimme saaneet, jos syystä tai toisesta olisimme tehneet läheisempää tuttavuutta asfaltin kanssa. Mutta kuka haluaa pitää nahkapukua 35 asteen helteessä, kysyn vaan???

 Matka sujui leppoisissa merkeissä. Vaikka pärinää ja ääntä riitti pyörissämme, matkanopeus valtatiellä tuskin nousi yli kahdeksankympin ja sivutiellä nopeus oli kuusikymppiä. Saavuimme pian Sattahipin kuuluisille rannoille, missä riitti hiekkarantaa kilometrikaupalla. Otin juoksukilpailun Ilpon kanssa; matka oli 100 metriä ja Ilpo antoi tasoitusta ja kinkkasi yhdellä jalalla, minä voitin! Rannalla oli yksityinen laituri, jolla oli pituutta varmaan 80 metriä!Välillä pulahdimme virkistäviin aaltoihin ja uimme ja kelluimme meressä.

Kuvassa poseeraamme vanhan kalastajaveneen äärellä. Ilpo kulkee koko ajan ilman paitaa ja ajaa jopa Phantomillaan paidattomana, syystäpä hänen kuparinruskeaa rusketustaan kadehdimme. Jorma taas on päässyt useammin lihapatojen ääreen ja Ilpon kanssa kadehdimme hänen hyväkuntoista muotoaan. Lisäksi tasavallan presidentti on myöntänyt hänelle sosiaalineuvoksen arvon suurista ansioistaan asunnottomien auttamisessa. Kuvassa näkyvä vene olisi tällä erää kelvannut meille yösijaksi toisin päin käännettynä.
Jorma ei sitä kuitenkaan ehdottanut meille tilapäiseksi asunnoksemme ja siksi päätimmekin suunnata takaisin omalle kotipaikallemme parinkymmenen kilometrin päähän. Eipä muuta kuin starttinappulan kimppuun ja menovettä sopivina annoksina sylinteriin palamaan ja kotimatkamme saattoi alkaa!

Ilpo jätti vielä omat hyvästinsä merelle ja Sattahipin rannalle ja vannoi palaavansa samoihin maisemiin parin päivän sisällä. Me Jormat sen sijaan päätimme lähteä muutaman päivän päästä pitemmälle retkelle Gozhangin suuntaan ja tulen kirjoittamaan retkestä uudet muistelot!