Hauska reissu Hua Hiniin

Hua Hin on rauhallinen pieni lomakaupunki Siamin lahdella noin 185 km Bangkokista lounaaseen. Hua Hin on erinomainen kohde rentoa ja kiireetöntä rantalomaa kaipaavalle tai intohimoiselle golfaajalle. Hiekka valitettavasti samentaa rantojen veden, eikä näkyvyys yllä Etelä-Thaimaan vesien tasolle. Pikkukaupungista löytyy vielä ripaus aitoa thaimaalaista kulttuuria. Myös kuningas Rama VI suosi Hua Hinia ja rakennutti kesäpalatsinsa kaupunkiin.

Ko Changin reissun jälkeen suuntasimme siis uuteen lomaparatiisiin, Hua Hiniin. Olimme yhteydessä ystäväämme Raneen, joka lupasi auliisti majoittaa lahdentakaiset vieraansa. Maantieteellisesti matkaa voisi verrata Ruotsinretkeen, jossa hyppäämme bussiin Vaasassa ja kierrämme Tornion kautta Sundsvalliin. Nyt emme kiertäneet Pohjanlahtea vaan Siamin lahden  ja Tornion paikalla oli Bangkok.

L

Lähdimme aamulla sateessa (!) kympin taksilla apinavuorelle serkkuja tapaamaan. Heitä olikin paikalla laumoittain. Aluksi suhtauduin arkaillen kaukaisiin sukulaisiin, mutta kun huomasin niiden kunnioittavan yksityisyyttäni, karaisin itseni ja tervehdin sukulaismiehiä ja naisia kädestä pitäen. Vuosi sitten kaksi aggressiivista apinaa hyökkäsi kimppuuni Saigonin keskustassa, mutta nämä serkut olivat eri maata. Apinavuorella kuvautimme itsemme budhanpatsaiden kanssa.

Ystävämme Rane (oik) oli meillä oppaana ja apinavuorelta siirryimmekin rannalle ja kävelimme 8 km takaisin asunnolle. Ranta oli mahtavaa kantavaa hiekkaa eikä siellä näkynyt kuin muutama hassu hölkkääjä meidän suomipoikien lisäksi. Ystäväni ovat jo vanhoja poikia ja usein heidän piti tehdä tietty kusinen toimitus kävelyn aikana. Urologille on tilattu aika, mutta jono on pitkä...

Rannalla on katsottava kuitenkin mihin astuu. Ulkomaalaiset turistit heittelevät pullonsirpaleitaan minne sattuu ja merestä saattaa syöksyä hai tai jättiläiskilpikonna kimppuun ja sieppaa pahaa-aavistamattoman ujon maalaispojan mukaansa. Astuin valtavan meduusan päälle, mutta salamannopeasti vedin jalkani pois sen päältä, mutta sandaali irtosi jalastani ja jäi meduusan päälle, vaikka se oli tarrakiinnitetty! Mitä olisikaan tapahtunut, jos olisin kulkenut paljasjaloin???

 

Kaikki meduusat ovat petoja. Ne saalistavat pyyntilonkeroilla, joiden polttiaissolut laukeavat, kun planktoneläin, toinen meduusa, pieni kala tai äyriäinen on kosketuksessa niihin tai ui lonkeroiden läheltä. Meduusan lonkeroissa olevista polttiaissoluista, nemoatokystoista, iskeytyy saaliiseen pieniä kiinnityssiimoilla varustettuja myrkkyharppuunoita, jotka lamaannuttavat saalistuksen uhrin. Kiinnityssiimat estävät saalista pakenemasta. Kun uhri on lamaannutettu, siirtävät pyyntilonkerot sen hitaasti meduusan suuhun, joka johtaa eliön ruoansulatusonteloon. Meduusoilla ei ole mitään varsinaisia elimistöjä, vaan ruoansulatus tapahtuu hyytelömäisessä mesogleassa, joka sijaitsee endodermin ja ektodermin välissä. Ravinnon lopullinen sulatus tapahtuu pieninä hiukkasina mesogleassa olevien yksittäisten solujen sisällä. ^[1] Tiedetään myös meduusalajeja, joiden sisäkudoksissa elää symbioottisia leviä, jotka antavat meduusalle yhteyttämistuotteitaan korvauksena sen antamasta suojasta.^[2] Useimpien meduusojen myrkky on ihmiselle vaaratonta, mutta hiusmeduusan pisto aiheuttaa erittäin tuskallisia oireita, ja meriampiaisen myrkky on yhtä voimakasta kuin aasialaisen kobran.

Pulahdin mereen Jorman kanssa taistelimme jättiläisaaltoja vastaan. Ne voitettuamme ja pieksettyämme kahlasimme uupuneina rantaan. Retken päätteeksi menimme syömään Lotuksen kansanravintolaan. Kaikille maistui kanariisi-ruoka hyvin, mutta vielä paremmin pojille maistui pehmis, jonka tarjosin hyvälle lenkkiseuralle vähistä varoistani kiitollisin mielin.