Eilen maanantaiaamuna 27.9.2010 klo 6 lähdin mp-reissulle kaverini Ekin kanssa Thaimaan Pattayalla sijaitsevasta talostani kohti Isania, koillisthaimaata. Eki on kokenut Thaimaan-motoristi ja ajokkina hänellä on seiskapuolikas Honda Magna ja minulla viime keväänä hankkimani kaksisatanen Honda Phantom. Olen huoltanut pyörän liikkeessä viime viikolla ja asentanut siihen mm Kappa-perälaukun ja tuulisuojan.
Läksimme siis matkaan kohti pohjoista ja Khoratia aamuvarhain pimeän vallitessa, sillä "aikainen lintu madon nappaa". Minä olin napata koiran, juuri ja juuri ehdin jarruttaa ja väistää 10 km lähdöstä. Täällä Thaimaassa on miljoonia koiria, kaikki vapaana ja usein ne muistavat katsoa oikeaan ja vasempaan ennen tienylittämistä, mutta tämä husse ei muistanut. Pian tapauksen jälkeen se oli minun mahani joka alkoi murista ja ajo oli tuskaista. Ennen pitkää alkoi yököttää ja samassa muistui mieleen eiliset Tapion 63-vuotissynttärit, joilla syötiin kalaa, broileria ja erilaisia salaatteja. Olin saanut salaateista varmaan jonkin pöpön, koska vatsa oli vielä suomiterässä ja thairuoka sisältää erilaista bakteerikantaa. Eipä muuta kuin äkkipysäys tien laitaan ja tavaraa ryöppynä lannoittamaan kukkivaa tienlaitaa. Eki pian ihmetteli tien laidassa 10 kilsan päässä, et minne kaveri hävisi vai oliko jo kääntynyt takaisin. Jälleen sai phantomi hanaa kunnes keskellä yhtä kaupunkia liikennevaloissa alkoi ruoka kiertää ja oksensin valopylvääseen. Onneksi thaimaalaiset valot vaihtuvat hitaasti vihreiksi ja ehdin yökätä ainakin kymmenen kertaa. Siinä riitti thaimaanpojilla ihmettelemistä suomalaisesta liikennekulttuurista, vaikka ei minulla mitään ollut thaikkuvalopylvästä vastaan, sattui vaan parahiksi paikalle kun paha olo yllätti. Eki alkoi siinä myötätunnosta yökätä, mut ei saanu mitään aikaiseksi, kun valo ehti vaihtua. Ainakaan pylvääseen, kypäränvisiiristä minulla ei ole tietoa...
Näin surkeaa alkua ei minulla ole koskaan ollut aikaisemmin sadoilla mp-reissuillani. Olo alkoi kuitenkin kirkastua seuraavan oksennuksen jälkeen ja tien päässä tai oikeastaan yläpuolella porotti armollinen thaimaan aurinko ja unohdin suomen kylmyyden ja suomen vesisateen ja keskityin ajamaan parhaani mukaan thaimaalaisessa liikennekulttuurissa, mikä suomipoikaa välillä ihmetyttää. Saavuimme iltapäivällä Isanin alueelle pikkukaupunkiin, mistä vuokrasimme molemmille huoneen. Kimppaan liittyi kuin taikaiskusta Masa, joka asustelee näillä kulmilla. Eki oli soittanut etukäteen Masalle, joka on asunut jo 6 vuotta täällä käymättä välillä Suomessa. Oli menny pikkusen sukset ristiin vaimon kans ;-). Ennen pitkää nautittiin thaimaalaista ruokaa pikkuravintolassa paitsi minä, joka tyydyin veteen.
Aamulla sit startattiin kahdeksan maissa apartementoksesta Roi Etiin, noin sadan kilsan päähän, missä Masalla on asunto. Eli täällä nyt sit katsellaan maisemia ja elämää, pojat meni syömään ja mukaan liittyi Jukka Phantomillaan, Masan ja Ekin vanhoja kavereita. Minä olen vielä ilman safkaa, kunnes olen varmasti terve enkä oksentele valopylväisiin, oli se sen verran karmeaa.
No, matka jatkuu ja kertomus. Lähetän tämän parhaille kavereilleni, mutta jos et halua jatko-osaa, laita viesti niin poistan sinut listalta. Muutenkin otan mielelläni vastaan suomenkuulumisia, olivatpa ne millaisia hyvänsä... Eli kirjoitellaan puolin ja toisin! Kommentteja voit lähettää myös sähköpostiini jorzza@gmail.com
 |
| Kuvassa olen kämppäni edustalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti