Tänään oli aika jatkaa matkaa eteen päin - tällä kertaa suuntaamme edelleen lounaaseen, Buriramiin ja siellä pikkukaupunkiin nimeltä Nang Rong. Jukka liittyi Phantomillaan seuraamme teiden risteyksessä 45 km:n päässä. Ja niinpä julma ikääntynyt viikinkiryhmä ratsasti pikku bensaponeillaan halki riisipeltojen ja pikkukylien kohti kaukana siintävää määränpäätä. Matkaa kertyi reilut pari sataa kilsaa ja mikäs oli ajellessa pitkin kohtuullisen hyviä asfalttipäällysteisiä teitä lämpimässä auringonpaisteessa, varsinkin kun kotosuomeen luvataan jo ensilumia. Vesipuhvelit pärskyttelivät vettä lammikoissa ja puhisivat silmät pullistuneina pitkin tienvartta. Koirat makoilivat laiskoina pihoissa ja tienvarsilla ja tuskin avasivat toista silmäänsä vaikka vaaleat pohjolan miehet päristelivät ohitse.
 |
Kiersimme yhdessä Nang Rongin keskustan lahella sijaitsevaa
betonista kävelylenkkiä. Vieressä kulki oma tie pyöräilijöille |
Saavuimme Nang Rongiin puolelta päivin, otimme huoneet ja kävimme suihkussa ja kävelimme keskustaan tutustumaan kaupunkiin. Vatsakin alkoi murahdella pahaenteisesti vaatien täytettä ja niinpä suunnistimme pikkuravintolaan toivoen saavamme sopivaa hiukopalaa pientä rahallista korvausta vastaan!
Hiukopalaa löytyi ihan asialliseen eläkeystävälliseen hintaan ja lusikka ja haarukka apuvälineinä toimitimme annoksemme kilpaa murahteleviin vatsoihimme. Ekille maistuu erityisesti kaikluak, kuumaan veteen heitetty kananmuna, johon sekoitetaan sopivat mausteet ja lusikoidaan suuhun (kuva). Tämän päälle aamulla kahvi ja kymmenen patokoota ja avot, päivä on lähtenyt onnistuneesti käyntiin!
 |
| Kävelyreissulla nappasin vielä kuvan houkuttelevasta lihatarjonnasta! |
|
Jäimme vielä toiseksi päiväksi Nang Rongiin, tähän miellyttävään pikkukaupunkiin. Pesin moottoripyöräni ja suuntasin kaupungin ulkopuolelle poikien jäädessä kylää kiertämään. Puolisen tuntia ajettuani saavuin Krokrak-nimiseen pikkukylään, jossa oli koulun kentällä jalkapalloturnaus miehille ja lentopallopeli naisille. Lapsille oli järjestetty oheistoimintana pomppulinnaa. Kentällä oli myös tarjoilua, muutamalla patilla sai ostaa thaimaalaista lettua, grillattua kanapalaa ja jääpaloilla höystettyä mehua ja limpparia. Kiihkeää jalkapallo-ottelua selosti koko ajan kaksi selostajaa ja katsojiakin riitti kentän laidalle. Ja kaikilla oli niin ihmeen mukavaa.
Pelaajat hiljentyivät kuuntelemaan Maamme-laulua ennen pelin alkua. Myös kaikkien pelaajien nimet mainittiin ja kaikille taputettiin vuorollaan. Itse peli oli mielestäni jotain viitosdivaritason ja puulaakitason välimaastoa. Mutta yritystä riitti molemmilla joukkueilla riittävästi. Jos kaikkien pelaajien pelissä käyttämä matka olisi laskettu yhteen, olisi varmaan päästy Bangkokiin ja takaisin!
Tuomarille ja pelaajille maistui jäävesi tauolla ja pelin jälkeen. Mummot seurasivat silmä tarkkana poikiensa ja lastenlastensa edesottamuksia pelissä. Samalla kulkivat eteen päin viimeiset kylän uutiset ja juorut! Me miehet keräännyimme sakeana parvena naisten lentopallokentän laitamille ja kannustimme kotijoukkuetta uhkeisiin suorituksiin...
Tapasin kentän laidalla thaimaalaisen naisen, jonka kanssa juttelin muutaman sanan. Hän kertoi minulle rakentaneensa omin käsin ilman velkarahaa kaksikerroksisen talon kylän länsilaidalle. Epäilin hiukan 35-vuotiaan naisen rakennusmiehen taitoja ja halusin lähteä moista savimajaa katsomaan!
 |
| Alakerrassa on hyvää tilaa huonekaluille - tai lasten temmeltää! |
 |
| Rakentajatyttö Krokrakista Non Suwanista |
 |
| Toden totta, tytöllä on kykyjä rakentaa! |
Lupasin naiselle oitis jäädä tilalle kotivävyksi, vastineeksi lupasin levittää mullat papan vanhalla Zetorilla ja kylvää nurmikonsiemenet. Tyttö lupasi vakavasti harkita asiaa syntymäpäiväänsä asti. Serkku-Raija pyysi minua kertomaan thaimaalaisista naisista ja tässä nyt oli pieni pyyntöä sivuava kertomus aiheesta. Ideapankissani on kyllä runsaasti aiheita thaimaalaisista naimakaupoista ulkomaalaisten ja suomipoikienkin kanssa ja mikäli aihe kiinnostaa laajempaa lukijakuntaa, voin käsitellä asiaa lähiaikoina. Itse asiassa minua on pyydetty mukaan ystäväni Tapion naimakaupan kunniaksi järjestettävälle pienimuotoiselle juhla-aterialle Pattayalle ensi viikolla!
Tuomarille ja pelaajille maistui jäävesi tauolla ja pelin jälkeen. Mummot seurasivat silmä tarkkana poikiensa ja lastenlastensa edesottamuksia pelissä. Samalla kulkivat eteen päin viimeiset kylän uutiset ja juorut! Me miehet keräännyimme sakeana parvena naisten lentopallokentän laitamille ja kannustimme kotijoukkuetta uhkeisiin suorituksiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti