Moottoripyörät

Tälläinen mopo olisi ollut muinoin kova sana: siihen olisi mahtunut koko perhe!

Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä, namusia naisia katsastan, moottoripyörällä ratsastan... Näin jotenkin meni takavuosien ralli. Itse en ole skoottereita karsastanut: minulla on ollut molempia pyöriä. Skootterilla ajellessani sain usein kuunnella em. rallia kavereiden laulamana. Jopa viimeinen pyörähankintani on skootteri, Suzuki Burgman 400cc. Sillä kyllä kelpaa ajella mutkaista tietä näkymättömiin - mutta mieluummin asfaltilla. Skoottereita minulla on ollut viitisen kappaletta, yksi Vespa Primavera ja 3-4 Vespa Rallya.  Ensimmäisellä ajoin vaimoni Anun kanssa "häämatkalle" Roomaan useimpien Euroopan maiden pääkaupunkien kautta. Tämä tapahtui kesällä 1975 (naimisiin menimme v. 1973). Yhden skootterin vaihdoin lentolaitteeseen, A-luokan ultraan. Se on lennossa tänäkin päivänä.

Viime kesänä hankin Suzuki Burgmanin siistiin kaupunkiajoon

Mutta moottoripyörällä olen liikkunut huomattavasti enemmän. Niitä minulla on ollut lähes 40. Ensimmäisen Jawa CZ 175:n isäni osti minulle kun olin 15-vuotias ja rippikoulun jälkeen kesäkuussa 1968 pääsin sillä ajamaan opetusluvalla. Voi pojat sitä vapauden ja riemun tunnetta! Koko maailma oli nyt auki kokea uutta ja ihmeellistä. Ja kyllähän sitä koettiin. Pyörä vaihtui pian japanilaisiin malleihin, jotka vyöryivät Suomen markkinoille. Legendaariset pyörät saivat pyöräkansan suussa omat lempinimensä kuten Peltiheikki, Lepakkosuzuki, Jytäjammu, Vesipyssy, Leskentekijä ja Tuuttihonda tunnetuimpia mainitakseni. Alan miehet osaavat heti sanoa, mitä mallia mikäkin lempinimi tarkoittaa. Itse ajelin Jawan jälkeen mm satapiikki Hondalla, kasikymppisellä Jammulla, kolmisiipi Kawalla ja viissatasella SR-Jammulla, jollaisia oli viitisen kpl, Hondan K-750:llä, ysisatasella xj-Jammulla ja tonnisella GS-Suzukilla.

Siinä se on:Jawa CZ 175, ensimmäinen moottoripyöräni!

Yamaha XJ-900 on oiva peli matka-ajoon, tällä olen ajanut jo 10 vuotta!

Mutta pyöräni eivät olleet pelkkiä japseja. Oman lukunsa muodostavat itäpyöräni em ensimmäinen Jawa CZ 175,  satapiikki MZ, Pustan tuulispää Pannonia, kaksi IC:tä, joista toinen sivuvaunulla ja myös venäläinen sivuvaunu-Ural. Lapset olivat usein mukana sivuvaunussa, häpesivät syystä tai toisesta kerrankin Kuopiossa ajellessamme sivuvaunussa istumista, niin että vetivät sivuvaunupeiton päälleen, etteivät ihmiset näkisi! Kerran Karttulassa sivuvaunuun ahtautui niin paljon lapsia, että naapurimme Pekkapoliisi pyöritteli päätään, sivuvaunussa oli kai 5 lasta ja pyörän päällä minun lisäkseni kolme! Jossain vaiheessa saksalainen laatutuote BMW alkoi kiinnostaa ja niita on ollut F 650, samankokoinen bokserimalli, 2 K 100- mallia ja nyt yksi BMW K1. Ehkä mieleenpainuvin ja nostalgisin malli on kuitenkin ollut Yamaha SR-500.

BMW K1, aikansa aikanaan nopein sarjavalmisteinen moottoripyörä!

Pyöräarsenaali on ollut melkoinen ja niillä on tullut kilometrejä varovasti arvioiden 6 kertaa maapallon ympäri. Enkä ole tyytynyt ajamaan pelkästään kesällä, 80-luvulla ajelin kaksviiskymppisellä nelurihondalla niin jäällä kuin tiellä, siinä oli pitkät jääratapiikit ja pito oli varmaa! Ainoat merkit jotka loistavat poissaolollaan ovat englantilaiset, amerikkalaiset Harrikat ja italiaanot Vespoja lukuunottamatta.

Tällä Vespalla ajettiin vaimon kanssa Mikkelistä Roomaan ja takaisin vuonna 1975!

Kuten tuli mainittua, lapset olivat pyörämatkoilla usein mukana. Joskus sain lapsenvahdin kotiin ja vaimoni Anu hyppäsi pyörän kyytiin ja vietimme laatuaikaa tuttujen luona, mökillä tai hotellissa. Moottoripyöräkortin ovat lapsistani hankkineet Hanna, Maria, Susanna ja Johannes. Mutta varsinaista moottoripyöräkärpäsen puraisua he eivät ole saaneet, hyvä ehkä niin. Skandinaviaa on tullut kierrettyä, myös Euroopan teitä on porhallettu, ekan kerran jo 17-vuotiaana ajoin Saksaan töihin kesäksi! Mutta nyt mukaan moottoripyörämatkoille Aasiaan, Thaimaahan!

Yamaha SR 500, tällaisella pyörällä ajoin halki Norjan
lasteni Hannan (1986) ja Mirjan (1988) kanssa