Torstai 07.10.2010, torikierros

Aamulla varhain kaverini Eki koputteli huoneeni oveen ja pyysi aamulenkille. Ajattelimme etsiä paikallisen tuoretorin ja silmäillä myynnissä olevaa tavaraa ja mahdollisesti tehdä ostoksia. Toripaikka löytyikin kulman takaa. Siellä oli jo tavaton kuhina ja tavaraa oli tarjolla jokaiseen tarpeeseen. Mutta yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, katsellaan siis kuvia Yasothon torilta!

Sammakot ovat täällä suosittu ruoka-aines. Koto-Suomessa en voinut kuvitellakaan syöväni sammakkoa, mutta sammakko on ihan jeees! Niitäkin on tarjolla aamutorilla, jos vaikka äidin tekee mieli syöttää sammakoita ukkokullalle lounaalla!

Aamumarkkinoilla riitti väkeä vauvasta vaariin, kuvassa pikkupoika oli päässyt mummon mopon kyydissä toriostoksille. Usein mopon päällä liikkuu koko perhe, torilta lähti liikkeelle Yamaha-mopolla isä, äiti ja kaksi lasta, isän edessä oli kolmivuotias poika ja äidillä oli sylissään puolivuotia tyttö. Välillä näkee äidin sylissä mopon päällä muutaman viikon ikäisiä vauvojakin. Luulen, että kotisuomessa saattaisi poliisi puuttua asiaan...


Tässä Eki tekee patonkoo-kauppaa. Iso pussillinen lämpimiä leivonnaisia maksoi 10 batia. Eki on sitä mieltä, etteivät ne lihota, kun ne painavatkin niin vähän. Kauppias on iloinen, kun falangi tekee kauppaa hänen kanssaan. Yleensäkin thait ovat hyvin välittömiä ja nauravaisia ja täällä maalla ulkomaalainen huomataan.Thimalaiset ottavat mielellään kontaktia ja kun osaa puhua vähän kieltä, innostus on suuri.


Torilla on myynnissä myös riisiä säkkikaupalla. Me suomalaiset olemme tottuneet perunaan ja tuntuu, että riisi ei pidä nälkää. Välillä minullekin tulee mieleen, että saisipa uusia perunoita ja silliä ja vielä puahtosuoloja. No niitä ei saa kuin Kangasniemellä... Eipä silti, kyllä täällä perunaa löytyy ja silliäkin kuulemma, kun oaa oikeasta paikasta etsiä. Riisiä maustetaan erilaisilla kastikkeilla ja chilillä, niin että pystytukkani nousee aterialla entistä enemmän pystyyn...

Lihaa myydään paljon torilla. Lämpötila on jo lähes 30 astetta, mutta pöydillä on tavaraa tarjolla reilusti. Kaikki tuntemani thaimaalaiset syövät runsaasti lihaa, täällä ei vegetaristeja eikä vegaaneja tunneta. Ruokaan laitetaan reilusti chiliä, mikä edistää ruuan säilymistä ja falangin irvistelyä ruokapöydässä. Chili polttaa suuta, kieltä ja kitalakea kuin hitsiliekki, jäävesikannu on varattava lähelle ruokailun alkaessa!

Kanaa syödään eri muodoissa ja siitä käytetään ruuaksi kaikki muu paitsi höyhenet. Suolet tosin syötetään koiralle. Aluksi minun oli vaikea imeskellä kanan varpaita, mutta kaikkeen tottuu! Kanat ovat täällä vapaana, mutta ihme kyllä osaavat nekin varoa autoja ja mopoja enkä ole vielä nähnyt yhtään tielle liiskaantunutta kanaa!

Kala kuuluu myös olennaisena osana ruokapöytään ja sitä laitetaan monin eri tavoin, mutta savustettua kalaa en ole täällä saanut. Ruoka jätetään illalla ruokailun jälkeen pöydälle, peitetään vaan ilmavalla korilla, eikä sitä laiteta jääkaappiin. Outoa, mutta eipähän tarvitse kattaa aamulla pöytää, kun herättyä alkaa hiukoa ja kaipaa murua rintaan.

Thaimaalainen munakuski. Itse voisin kyllä kuljettaa oheisella sivuvaunupyörällä tiiliä, mutten viittäkymmentä kiloa munia. Munia käytetään täällä paljon ja munaa saakin täällä monessa muodossa. Eilen sitä oli sekoitettu riisin joukkoon ja aamulla Eki joi munatotin. Sitä saa myös kokonaisena paistettuna, pannulla paistettuna toispuoleisesti tai molemmin puolin, keitossa, ihan vaan miten asiakas haluaa, eikä mistään kolesteroleista ole tietoakaan, eihän niitä täällä olekaan.

Kaiken kaikkiaan thaimaalainen ruokakulttuuri on tutustumisen arvoinen, itse tiedän siitä vielä varsin vähän. Olen kyllä syönyt heinäsirkkoja, koppakuoriaisia ja etanoita, mutta esim. käärmettä ja koiraa en ole vielä päässyt maistamaan. Mutta maassa maan tavalla, pyrin välttämään länsimaista roskaruokaa, hotdoggeja ja ranskalaisia ym ja syön ennakkoluulottomasti mitä thaimaalainen keittiö minulle tarjoaa.

Iltatorilla oli tarjona heinäsirkkaa, mistä oli aiemmin puhetta. Tässä narskuttelen heinäsirkkaa tuulen suojaan. Oikeastaan se ei ollut mikään heinäsirkka vaan hepokatti, jollaisia pikkupoikana metsästin niityllä talomme takana Lehmuskylässä. Silloin en voinut aavistaa, että 50 vuotta myöhemmin pistelen niitä poskeeni jossakin Thaimaassa...

Tässä on hepokatti poikineen poikittain, ei maantiellä, vaan Yasathon iltatorilla. Viljelijät kasvattavat niitä ja myyvät kilokaupalla myyjille, jotka paistavat ne pannuillaan öljyssä rapsakkaiksi ja myyvät ne meille kulinaristeille.

Makkarasta ei ole aiemmin ollut puhetta, mutta siitäkin on tarjontaa torilla. Eki osti iltatorilla pitkän banaanin lehtien sisällä kypsytetyn makkaran 10 batilla ja kehui makkaran maukkaita makuvivahteita rasvan ja kuolan valuessa vuolaana virtana suupielistä. Oli taivaallisen hyvää taimaalaista kotimakkaraa, se oli melkein herkkua, ehkä tehty lehmän utareista, totesi Eki jälkeen päin.