Voihan nenä. Kirjoittelin eilen sunnuntaina pitkät tekstit ja talletit ne lukijakuntani tietoon; ja kuinka ollakaan, eihän siellä ollut mitään tapahtumia. Yritän nyt, maanantaina 11.10. muistella eilistä päivää. Mutta nyt kerron hyvin lyhytsanaisesti ja ytimekkäästi!
Nimittäin aamulla puoli kuusi olimme jo Nang Rongin torilla tankkaamassa vatsoihimme kahvia, teetä ja patankoa, Ekin herkkua. Siitä hyppäsimme pyöriemme selkään Jukan johdolla (71v), Eki seuraavana (66v) ja minä (58v) hännänhuippuna kuten Eero Aleksis Kiven seitsemässä veljeksessä. Matkan suunta oli Pattaya ja asuntomme siellä, tosin Jukka lähti vain kyläilyreissulle luoksemme. Halki Thaimaan porhalsivat pojat, parhaassa leikki-iässä, halki Thaimaan vehmaiden riisipeltojen, nummien ja vuoristoseutujen. Matkalla laulelin suomalaisia lauluja kypäräni äärettömään tyhjyyteen ja mielikappaleeni oli "Sotilaspoika", "Mun isän oli sotamies ja nuori kauniskin, jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin..." Me etenimme sotaisessa jonossa hepoinamme japsiraudat, mutta siihen meidän sotaisuutemme loppuikin. Ja niin loppui kaksiviikkoinen seikkailumme Isanissa, kilometrejä mittariin kertyi vajaat kaksi tuhatta ja matkalta jäi paljon kerrottavaa jälkipolville, lapsille ja lastenlapsille.
Kodin alkaessa häämöttää horisontissa laulu vaihtui "The Green Green Grass of Homeksi Lasse Mårtensonin suomeksi laulamana "... on ihmeen hyvä kotiin tulla taas..."
jaksatko huomenna lähteä veneellä merelle,sukeltamaan
VastaaPoistaSulla näkyy se jutun alku olevan Luonnoksissa. Klikkaa Hallintapaneelista -> Muokkaa tekstejä -> Muokkaa.
VastaaPoista