Honda Phantomin kyyti oli vakaata ja matka edistyi, mutta hitaasti. Kaikki ajoneuvot pyrkivät edelle traktoreita ja telaketjukaivueita lukuunottamatta. No ei nyt ihan. Sillä oli mukava ajella 80 - 90 km/h, mutta kovempi vauhti ei ollut enää niin hauskaa. Koneessahan on kuutioita 200 ja yksimukisessa vehkeessä riitti kyllä vääntöä, muttei kiihtyvyyttä ja vauhdin hurmaa, mitä nuori mies kaipaa. No ei muuta kuin virkeämpää peliä etsimään. Ongelmana oli, että Phantom jää käsiin eikä siitä hyvitetä oikein mitään. Mutta sitten löytyi mies nimeltä Aatu, joka oli tullut jo vanhaksi ja suostui vaihtamaan sopivalla välirahalla pyöränsä, Kawasaki Ninjan, omaani. Ei muuta kuin kauppaa hieromaan ja välirahoja sopimaan ja koeajolle!
Pitkien neuvottelujen ja koeajojen jälkeen päädyimme vaihtokauppaan ja molempia osapuolia tyydyttävään välrahaan ja vanha mp-kauppias Hiko hoiti puolestamme pyörien vaihtoon liittyneen paperisodan. Osto- ja myyntiluvat (itse asiassa kotipaikkatodistukset) hankimme yhdessä kaupungin virastotalolta eli immigreissonista 200 batin hintaan. Pian huomasin, että Ninja ei oikein soveltunut vilkkaaseen kaupunkiliikenteeseen ja kävin huutamassa huutokaupasta tämän vuoden mallia olevan 125 cc:n moposkootterin Suzuki Stepin. Mopolla oli ajettu vain 3600 km eli se oli uudenkarhea peli. Ninja on papereissa viime vuoden mallia, mutta todellisuudessa se on mallia 2001.
Jouduin huollattamaan Ninjaa ennen reissuun lähtöä. Ostin siihen uuden akun, kaasarit avattiin ja puhdistettiin, eteen uusittiin jarrupalat ja taakse ne on tilauksessa. Tarkoitus on joululahjaksi maalauttaa pyörä punaiseksi. Se nyt ei ole Ninjan perinteinen väri, mutta käynee värivaihtoehdoksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti