Aamulla anivarhain lähdin ystävieni Ilpon ja Jorman kanssa moottoripyöräretkelle Sattahipin kuuluille hiekkarannoille. Joka pojan jalkojen välissä hyrisi 200-kuutioinen Honda Phantom-niminen ajopeli. Pyörä ei ole ainoa asia, joka meitä yhdistää. Asumme nimittäin samassa Pattaya-nimisessä kaupungissa Thaimaassa. Ilpon kanssa asumme maaseutumaisessa miljöössä naapureina taloissamme, mutta Jorma asuu Jomtien-kaupunginosassa kerrostalossa Suomi-seuralta vuokraamissaan tiloissa. Tapasimme Sukhumvit-valtatien ja Saiabruk-paikallistien kulmauksessa Seven Eleven-kaupan edessä aamulla maaliskuun 14. päivä klo 8.30.
 |
| Suomipojat lähtöaikeissa retkelle |
|
|
Tasan puoli yhdeksän käynnistimme koneet ja moottorien kumea jyly kaikui ympäri Sukhumvittiä, kun aloimme kuin sanattomasta sopimuksesta kiertää kaasua suuremmalle ja vaihtaa isompia vaihteita koneeseen. Ilpo oli ryhmän ensimmäisenä tottuneena seikkailijana ja me Jormat seurasimme perässä. Ilma oli sopivan lämmin ja shortsit ja t-paita riittivät varsin hyvin asuiksemme. Sopii vain arvailla, millaista asfaltti-ihottumaa olisimme saaneet, jos syystä tai toisesta olisimme tehneet läheisempää tuttavuutta asfaltin kanssa. Mutta kuka haluaa pitää nahkapukua 35 asteen helteessä, kysyn vaan???
Matka sujui leppoisissa merkeissä. Vaikka pärinää ja ääntä riitti pyörissämme, matkanopeus valtatiellä tuskin nousi yli kahdeksankympin ja sivutiellä nopeus oli kuusikymppiä. Saavuimme pian Sattahipin kuuluisille rannoille, missä riitti hiekkarantaa kilometrikaupalla. Otin juoksukilpailun Ilpon kanssa; matka oli 100 metriä ja Ilpo antoi tasoitusta ja kinkkasi yhdellä jalalla, minä voitin! Rannalla oli yksityinen laituri, jolla oli pituutta varmaan 80 metriä!Välillä pulahdimme virkistäviin aaltoihin ja uimme ja kelluimme meressä.
Kuvassa poseeraamme vanhan kalastajaveneen äärellä. Ilpo kulkee koko ajan ilman paitaa ja ajaa jopa Phantomillaan paidattomana, syystäpä hänen kuparinruskeaa rusketustaan kadehdimme. Jorma taas on päässyt useammin lihapatojen ääreen ja Ilpon kanssa kadehdimme hänen hyväkuntoista muotoaan. Lisäksi tasavallan presidentti on myöntänyt hänelle sosiaalineuvoksen arvon suurista ansioistaan asunnottomien auttamisessa. Kuvassa näkyvä vene olisi tällä erää kelvannut meille yösijaksi toisin päin käännettynä.
Jorma ei sitä kuitenkaan ehdottanut meille tilapäiseksi asunnoksemme ja siksi päätimmekin suunnata takaisin omalle kotipaikallemme parinkymmenen kilometrin päähän. Eipä muuta kuin starttinappulan kimppuun ja menovettä sopivina annoksina sylinteriin palamaan ja kotimatkamme saattoi alkaa!
Ilpo jätti vielä omat hyvästinsä merelle ja Sattahipin rannalle ja vannoi palaavansa samoihin maisemiin parin päivän sisällä. Me Jormat sen sijaan päätimme lähteä muutaman päivän päästä pitemmälle retkelle Gozhangin suuntaan ja tulen kirjoittamaan retkestä uudet muistelot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti