Ajelimme lauantaina Kucina Raista ensin Sakon Nakoniin, missä ihailimme kaupungin liepeellä olevaa suurta järveä. Se aivan kuhisi kalaa, olisipa nyt ollut virveli, ehkä mieluummin haavi ja kalaa olisi noussut kilokaupalla. Nostimme kuitenkin pian kytkintä, sillä päätimme karauttaa rautahevosillamme Mekongin rannalla sijaitsevaan Nakon Phanomiin. Täällä olemme nyt viettäneet pari päivää, ihailleet isoa jokea ja katselleet iltavalaistuksessa kylpevää Laosia Mekongin toisella puolella, käyneet syömässä ja ladanneet niin puhelimien, miniläppärin kuin omiakin akkuja.
 |
| Terassilta näkyy Mekong-joki ja Laos |
Eilen seurasimme tv:stä Jarkko Niemisen taistelua tuulimyllyjä vastaan Bangkokin WTA-turnauksessa ja jakelimme kilvan hyviä neuvoja kuinka nujertaa espanjalainen vastustaja - mutta turhaan. Olenhan sentään pelannut tennistä jo ennen Jarkon syntymää ja voittanut Karttulan tennismestaruuden, kun Jarkko imeskeli tuttia!
Jälleen on aikaa luistattaa kytkintä ja painaa kaasua, suuntana??? Sitä ennen tankkasin pyörän, kulutus 2.9 l/100 km ja kun polttoaineen hinta on puolet suomen hinnasta, maksaa ajaminen neljänneksen siitä mitä Suomessa, noin 2 euroa/100 km! Se sopii eläkeläisen kukkarolle.
No suuntana oli Mukahadan, 105 km etelään Nakon Phanomista. Pilvet olivat matalalla ja etelän suunta näytti tummalta ja aavistelimme pahinta: kohta saamme vettä niskaan kuin pahaiset rakkikoirat. Pahin uhkakuva ei toteutunut, sillä kunnollisen paikallisen fontokin sattuessa näkyvyys eteen, sivulle ja taakse on olematon. On kuin ajaisit päin vesiputousta. Siinä ei suomalainen Rukka eikä coretex pidä miestä kuivana minuuttia pitempään. Puolessa välissä matkaa alkoi sadella ja vedin sadeasun päälle. Eki paineli eteen päin, mutta tavoitin hänet parin kilsan päästä. Nopeaa sadepuvun pukemista hidasti oikean jalan saapas, jonka tälläsin pysähtyessäni mojovaan, pehmoiseen, vielä höyryävään puhvelin kakkaan. Yritin puhdistaa saapasta ruohoon, hiekkaan ja asfalttiin, mutta mälli van kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi kengänpohjassa, siltä ainakin tuntui. Lopulta vedin sadehaalarin päälle ja starttasin pyörän ja roikotin jalkaa aina vesilammikon kohdalla niin että vesisuihku lensi molemmille puolille tietä ja puhvelinkakka pääsi lannoittamaan tienvarren kauniita kukkia :))).
Otimme huoneet Mukhadanin keskustan hotellista tuttuun 8 euron vuorokausihintaan ja suunnittelimme pientä kaupunkikierrosta, Mekong-joen ja varsinkin sen ylittävän sillan katselua...
 |
| Kulinaarisia nautintoja - sukijaki maistuu! |
 |
| Tuktukkeja jonoksi asti Mukhadanin keskustassa |
hyvin sinulla on sana hallussa,hyvä että pääsit vesibuffelin kakasta eroon
VastaaPoista